Kuulumisten aakkosia

Avustaja. Värväsin kotipalveluja tuottavan yrittäjän käymään silloin tällöin luonani potkimassa perseelle. Maksaahan se, mutta toimii.

Bullet Journal. Kokeilin pitkästä aikaa tätä tehtävänhallintasysteemiä. Mulla se on kalenterin, muistilistavihkon ja päivittäisen tehtävälistan yhdistelmä, ne on kaikki eri kansissa. Aluksihan juttu ei auennut mulle kunnolla, mutta viimeinkin tuntuu, että homma alkaa toimia! Tuo kotipalveluhenkilö auttaa, kun saan sieltä niitä vaikeimpiakin puheluita soitettua jne.

Haaveilu. Mitä se on?

Ilmastonmuutos. Voisi vähentää sitä autoilua. Huoh. Mutta kun ei jaksais sitä, että kaikesta pitää olla koko ajan huono omatunto. Yliopistollekaan en meinaa ehtiä ilman, julkisilla matka vie hurjan määrän aikaa.

Kirjanpitäjä. Ensitöikseen uusi avustajani valitsi minulle kirjanpitäjän.

Linnunruokinta. Pihapuussa roikkuu kolme erilaista linnunruokintajärjestelmää, kiitos isäni. Herkkispuoleni huolehtii kovasti naapureista - mitä, jos me viedään niiden kaikki linnut?

Lääkkeet. Heivasin hemmettiin. Ainakin hetkeksi. Seurausten kanssa eletään. Meni vaan hermo, kun asiat eivät kalliista lääkkeestä huolimattakaan hoituneet niin kuin olisin halunnut. Sitä paitsi tuli jotenkin olo, että lääke poistaisi joitain omimpia luonteenpiirteitäni. Ne tietysti ovat vaikeuksiinikin sidoksissa ja niitä aiheuttamassa, sitä en kiistä. Tutkailen tilannetta.

Mielihalut. Tätä kirjoittaessani oon syönyt järkyttävät määrät Vanhempi Salaneuvos -juustoa, jota saimme joululahjaksi. Eilen vedin aika paljon karkkia, ja ostin kaupasta jäätelökin… Syy käy ilmi tuosta edellisestä listan kohdasta. Hyvä kun tuli puheeksi, käynkin lakritsijemmalla.

Muoti. Vitsikäs ajatus uudesta muotiblogista vaivaa eikä jätä rauhaan. Sen nimi voisi olla "Huussi Fashion" tai "Huussilooks". Vaikken huussiin talsiessani ole mikään glamourin kiteytymä, sanoisin tyylini olevan useimpina kertoina vähintäänkin mielenkiintoinen. Erityisesti aamuisin. Lapikkaat ja karvalakki on siitä hyviä, että niiden kanssa voi pukea ylleen melkein mitä vaan, ja näyttää silti aina yhtä asenteelliselta.

Opiskelu. Noh, 0 opintopistettä saatu tänä vuonna. Hiphei! Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen - pyysin yksityisopetusta tuttavalta. Täytyy vielä keksiä, miten korvaisin sen hänelle, sillä rahaa hän ei suostunut vastaanottamaan. Ideoita?

Piha ja puutarha. Olis niin ihanaa ehtiä ajatella ja suunnitella yhteistä kotia ja kaikkea täällä, pihan rakennetta ja istutuksia erityisesti. Mutta kun ei, tää on niin tätä edelleen. Meikäläinen vaan porskuttaa omassa kuplassaan… No, ehkä bullet journal auttaa tässäkin, ja piirtelyharrastukseni, joka on sen myötä viriämässä, kun värittelen tehtyjä tehtäviä piiloon listasta, värikoodaan kalenterimerkintöjä ja ajatusten lähtiessä kunnolla lentoon piirtelen ties mitä kiemuroita paperit täyteen.

Remontti. Sukulaismies tulee tekemään vikalistaa ja kustannusarviota joskus tammikuussa. Onneksi on hirsialan ammattilaisia laajennetussa lähipiirissä.

Rentoutuminen. En osaa. Vapaa-aikaa ei tunnu olevan, vaikka toisaalta sitä voisi olla lähes rajattomasti. Ristiriitaista.

Sää. Avopuolisoni on ihmeissään, kun on tottunut vähän eri leveyspiireihin. Täällä kun joulukuussakin aurinko lämmittää, jos se sattuu paistamaan, lumi vain välillä näyttäytyy eikä maa edes ole roudassa!

Villapaidat. Aloin taas suunnitella uutta.

…

Noin. Lakut loppui, juustoa on vielä vähän jäljellä. Hyvää uutta vuotta!

Nainen meni yliopistoon ja alkoi angstaamaan. Katso, kuinka hän opettelee käymään ruokalassa lasten kuvakorteista.

Voi että nyt oikeesti!!!

Tämä on niin tätä. Että kun se lääke ei vaikuta, niin voin vetää herneen nenään kyllä ihan mistä vaan.

Menin sivulle viitotturakkaus.fi, koska sinne joku kaveri laittoi linkin. Ajattelin, että käynpä minäkin sieltä katsomassa, miten aamutoimet tehdään ja missä järjestyksessä, niin alkaa tämä elämä rullaamaan.

Yksi sana. Asennekasvatus. Onko tämä asennekasvatusta?!

"On tärkeää kuunnella isää, äitiä ja opettajaa ja tehdä mitä he pyytävät. He pitävät minut turvassa ja opin heiltä uusia asioita." (Lainaus kuvasarjasta Aina ei voi tehdä mitä haluaa.)

Jepjeep. Just tänään mä haluan ymmärtää tämän niin, että turva on vastikkeellista. Oppiminen on myös vastikkeellista. Kyllä lapsikin sen voi niin käsittää. Vastuu on sinulla. Tottele. Käyttäydy. Ai et pysty? No, tottele silti. Käyttäydy silti.

Suomeksi: en ymmärrä. Mutta tietysti nämä ohjeet on tehty ammattilaisten toimesta ja testattu käytännössä, turhaan tässä jupisen. En vaan tykkää tuollaisesta uhkailusta, vaikka se kuinka pitäisikin paikkansa että tottelematon kaatuu ja annettu tikkari viedään pois. Tottele siinä sitten dopamiinivajeisena, kun kaikki vähäkin kiva on viety.

Nämä ohjeet ovat monenlaisista eri vaivoista kärsiville. On siis epäreilua arvioida niitä näin vain keskittymishäiriöisen näkökulmasta. Katson oikeudekseni olla kapeakatseinen juuri tänään. Ei tässä ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan.

Sitä paitsi millä hitolla tämä epäreilu yhteiskunta muutetaan, jos jo pienestä pitäen nipistetään kaikki kapina ja syyllistetään?

Yleistäen ympäristön muuttaminen on ainoa toimiva ratkaisu. Nämä tähtäävät käytöksen muuttamiseen. Tietysti käytöstapoja pitää opetella, mutta tänään tämä jotenkin kolahti vähän väärällä tavalla.

Tämä sen sijaan on hyvä, ainakin suihkun omistaville: Osaan käydä suihkussa itse. Kuka tekis mulle kuvasarjan "Osaan käydä aamupalalla itse"?

Entäs se koulun ruokala sitten… (linkki: Koulun ruokailu) Noh, siellä pitää käyttäytyä hyvin, odottaa vuoroaan jonossa ja kuunnella opettajaa. Niinpä niin. Mitäs tähän nyt sanois. On ihan hemmetin vaikeaa pärjätä, jos on noissa kaikissa vielä huonompi ku mä. Oon oppinu kestämään tylsistymisen tuskaa tietenkin, mutta en opi silti hyväksymään typeriä sääntöjä, näköjään. Rakentavammissa, oikeanlaista asenneilmastoa henkivissä ohjeissa olisi lukenut aseta takkisi maahan ja hypi sen päällä tasajalkaa, kun joudut odottamaan vuoroasi ruokajonossa, niin et ehkä tule juosseeksi ympyrää ja suututtaneeksi opettajaa. Ja siis muutenkin, jos ihmiset laitetaan johonkin paikkaan odottamaan ilman mitään tekemistä, niin kai siellä nyt pitäs olla edes jotain hissimusiikkia tai opettaja vetämässä standuppia tai edes vuoronumerot kuin apteekissa, tai jos se on liian vaikeaa niin jako ryhmiin A-G kuin lentokentällä tai ruoan hakeminen pöytäkunnittain niin kuin monissa häissä tehdään.

Mutta tuo kuunnella opettajaa on sellainen sammakko, etten tiedä mitä siihen sanoisin. Miten voi kuunnella, jos ei voi kohdistaa huomiotaan asiaan ja henkilöön, jota pitäisi kuunnella? Kohta varmaan likinäköinenkin näkee kauas ja bonuksena pimeässä.

Ai niin, eihän nämä vielä loppuneet.

Minun täytyy valita ruokani ja istua hiljaa pöydän ääreen. Siis anteeks nyt vaan. En jaksa alkaa mitään hampurilaispalautetta antamaan (siis hyvä-huono-hyvä -rakenteista palautetta), jos nyt edes jollain elämänsä foorumilla sais vaan ihan suoraan sanoa, mitä ajattelee ihan just nyt, tällaisena hölmön tunteen vielämänä ihmisenä.

Ensinnäkin. Minun täytyy valita ruokani. Miten niin täytyy? Eikö olisi ensiarvoisen tärkeä tukikeino tuoda vain yksi vaihtoehto ja vähentää siten kuormitusta? Ohjeessa voisi lukea ehkä sinulle tuodaan ruoka, mutta voit vaihtaa sen toiseen, jos haluat. Siis hitto, sehän siinä aamupalassa mullakin on vikana kun aina jostain tupsahtaa jotain vaihtoehtoja, vaikka kuinka olen yrittänyt yksinkertaistaa.

Toisekseen, miksi kenenkään pitäisi istua hiljaa pöydän ääreen. Mulle ainakaan mitään haittaa ollu siitä, että syön pöydän ääressä vain pakon vaatiessa ja silloinkin mieluiten raahaan nojatuolin tms. mukavamman istuimen pöydän luo. Mikäli se ei ole mahdollista, nostan jalat pelkille ja istun risti-istunnassa tai osittaisessa sellaisessa. Hiljaa olemisesta… No, onhan meillä sanonta ruokarauhasta, ja itsekin kaipaan taukotiloissa täyttä rauhaa, jos sillä tuulella olen, mutta hitto, aika harvassa on ne vapaan kanssakäymisen hetket lapsilla ja nuorilla, ja meillä aikuisillakin. Missä sitä sitten vaihdetaan ideoita ja innostutaan ehkä ääni korottuenkin, ellei juuri ruokalassa?

Mulla on vähän sellainen kutina, että aika paljon resursseja valuu hukkaan kaikenlaisissa yrityksissä ohjailla toisten käytöstä. Aloitettas vaan sieltä yhteiskunnan alimmilta kouluasteilta asti se tasa-arvoinen kohtelu. Muokataan ympäristöjä. Ruokaloihin sohvia, ilmevät samalla ääntä. Minun täytyy syödä ruoka kiltisti ja käyttää haarukkaa tai lusikkaa -asenne romukoppaan nyt heti! Pelastetaan lapset tulevaisuuden elämän tiskivuorilta ja perhekriiseiltä opettamalla heille, mitä kaikkea voikaan ihan (puhtain) käsin syödä, millä tavalla voit ihan hyvin leipäpalalla pyyhkäistä lautasesi, ja mitä kaikkia ravintoaineita saat, vaikkei kukaan kypsentäisi sulle yhtään ainesosaa juuri tälle aterialle. Bonuksena voidaan syödä luonnon helmassa, kai sinne koulun pihalle voi pari pöytää rakentaa jos kerran kaikenlaisia kiipeilytelineitä ja skeittipuistoja. Siten saadaan skipattua myös tympeimmistä tympein minun täytyy siivota paikkani -vaihe.

Ruokailu sujuu hyvin, kun minä käyttäydyn hyvin. Hienoa minä! Kyllä kyllä. Syyllistämistä, syyllistämistä. (Mistähän tämä kumpuaa, ei mua kyllä ole syyllistetty niin että millekään tällaiselle olisin erityisen herkistynyt. Mutta siltä se nyt vaan vaikuttaa, että jos ruokailu ei suju niin eihän vika voinut silloin olla missään muussa kuin tuossa lapsiparassa. Ei itsetuntoa kasvateta noin. Mutta mulla onkin vaan perusopinnot kasvatustieteistä että kuunnelkaa jotain viisaampaa, joka mielellään myös ois jo yli sen kolkyt että ei enää niin kriiseilis.) Ruokailu sujuu hyvin, kun koulu alkaa palvella elämää. Kyllä, myös siellä ruokalan puolella.

Niin. Että mulla niin menee hermo! Joku voi tietty tulkita että meni jo, no jos meni niin olkoon tämä sitten joku multiherppaus. Tältä pohjalta onkin hyvä lähteä huomenna yliopistolle noudattamaan ohjeita, joita saimme asialliseen luentokäyttäytymiseen, tai mikä ikinä sanamuoto käytössä olikaan.

Huoh. Anna mun kaikki kestää. Ja kasvaa aikuiseksi. Ja saada mentyä edes kerran yliopistolla ruokalaan, ohjeet takapuolen siirtämiseen taukotilan sohvalta ruokalaan tuosta vielä puuttuivat.

Miksi muusikolle pitää maksaa?

1. Koska muusikko on poissa palkkatöistään voidakseen esiintyä sinulle.

2. Jos muusikko ottaa palkatonta vapaata (ks. kohta 1), muusikolle ei kerry eläkettä.

Palkkatyö = keikka, josta maksetaan / opetustyö, josta maksetaan.

Stereotyyppisen muusikon ja/tai soitonopettajan työpäivä ei ole kahdeksasta neljään kuten stereotyyppisen taviksen. Työt ovat silloin, kun muiden ihmisten vapaa-aika on. Sillä kuinka moni käy kuuntelemassa keikkoja tai ottaa soittotunteja työaikanaan?

Aika, jota tilaaja ilmaiskeikalle toivoisi, on mitä luultavimmin aika, jona muusikon täytyisi olla töissä, jottei päätyisi kortistoon. Se, että kalenterissa sattuu tällä hetkellä olemaan tyhjää, ei ole syy alkaa vapaaehtoistyöhön. Usein palkkiolliselle keikalle pyydetään viime tipassakin.

Keskipäivän keikatkaan eivät ole ilmaisia, sillä ohjelmistoa on kohteliasta harjoitella ja oppitunteja suunnitella. Aamulla puolestaan on hyvä nukkua, jos on soittanut baarissa valomerkkin asti, tai kenties aikoo jaksaa tehdä niin seuraavana iltana. Baarissa muuten harvemmin saa soittaa sitä musiikkia, mistä itse tykkää, siellä on soitettava sitä, mikä saa ihmiset tanssimaan villisti ja mikä tärkeintä, ostamaan vielä villimmin kaljaa. Itse en baarikeikkoja ole pahemmin tehnyt, leipäni on lyhyissä päivä- ja iltatilaisuuksissa.

Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

(Pahoittelut, jos seuraavassa tekstissä on epäloogisuuksia tai toistoa - olen kirjoittanut tätä tekstiä niin kauan, etten enää jaksa editoida rakennetta!)

Minimistä on paljon keskustelua. Joskus ystäväni sanoi, ettei muusikko saisi ikinä koskaan lähteä keikalle alle 100 euron. En muista kylläkään tuota ihan tarkkaan, saattoi olla 150 euroakin. Eilen kuulin, että suositeltu minimi keikkapalkkioksi on 250 euroa. Muusikoiden liiton ja muiden yhdistysten sivuja en jaksa edes selailla, siellä on niin sekavaksi tehty hinnoittelu kaikenlaisine erityistapauksineen.

Entä minä itse? No, itse pyydän yleensä ykkösellä alkavia, koska elintapani ei sitä enempiä ole vaatinut. Ainoastaan äitini saa minut avustajaksi alle sen. :) Yleisesti ottaen minulle itselleni 150 € kolmen kappaleen soitosta + kilometrikorvaus + ruoka paikan päällä on hyvä sopimus. Silloin loppusumma on kakkosella alkava, ja käteen jää kohtuullinen korvaus verojen, eläkkeiden ja muiden kulujen jälkeen. Minimi on 100 euroa, sen alle minun ei ole järkeä lähteä, ja satasellakin menen vain samalle kylälle, jolloin aikaa kuluu mahdollisimman vähän, ja bensakulujakin tulee mahdollisimman vähän. Kolmosella ja nelosella alkavia summia näen, kun yhdistän keikkaan työpajan tai keikoista koostuu jokin parin päivän paketti.

Minulle tuo satanen tai pari per päivä tarkoittaa todellakin sitä, per päivä. Keikkojaan on hyvin vaikeaa ketjuttaa niin, että saisi samalle päivälle useammankin esiintymisen, jotka olisivat vieläpä läheisillä paikkakunnilla. Saati että niitä olisi edes joka päivällä. Viikon palkka on joskus saatava kolmesta keikasta, jotta olisi aikaa harjoitellakin. Tämä tietysti on yksilöllistä ja riippuu paljon musiikkityylistä.

Oma keikkani on tyypillisesti kolmen kappaleen mittainen päiväesiintyminen, joka kuitenkin vaatii tuon vartin soiton lisäksi sitä, että olen paikalla puolta tuntia ennen tilaisuuden alkua, istun tilaisuudessa sen koko keston, ja vaihdan sen loputtua muutaman sanan ihmisten kanssa samalla, kun pakkailen tavaroitani - mikä ei muuten ole helppoa, kun kärsii tarkkaavuuden jakamisen ongelmista - ajan autolla tunnin suuntaansa, laittaudun kotona ihmisen näköiseksi ennen keikkaa, harjoittelen esitettävät kappaleet ja mietin pääni puhki mikä juuri tähän tilaisuuteen sopisi, ja tietysti käytän paljon aikaa puhelimen ja sähköpostin ääressä yksityiskohdista sopiessamme. Puhumattakaan ajasta, joka minulla menee ihan vain laskun kirjoittamiseen, jonka ei luulisi olevan isokaan homma.

Suoraan sanottuna minulle henkilökohtaisesti on aivan sama, tuonko paikalle 5 eri soitinta vai 2 vai 7, soitanko 15 min vai 45 min ja säestänkö kaupan päälle kymmenen yhteislaulua vai en, sillä omalla mittapuullani nuo ovat pieniä juttuja. Ne eivät siis yleensä vaikuta hintaan. Ratkaisevaa on, kuinka suuri kokonaisvaiva minulle tulee, ja se, mikä on vaiva toiselle muusikolle, ei välttämättä ole vaiva minulle. Kun soitan vartin, menee minulta käytännössä vähintään kokonaisen työpäivän verran tunteja joka tapauksessa. Kaikilta ei ehkä menisi, minulta menee.

Näillä hinnoilla kukaan ei ole syyttänyt minua hintojen polkemisesta, mutta totta puhuakseni minulla ei ole käsitystä, millä hinnoilla muut samaa soitinta samassa genressä soittavat keikkailevat. Tykkään myös mainita, että tuotannon kulut ovat minulla alhaiset. Tarkoitan tällä yksinkertaisesti yleistä elintasoani, joka on vaatimaton, sekä sitä, että opin vähemmällä harjoittelulla kuin muut. Minusta on myös ihan ok, jos keikalle ottaa minun tilaltani sukulaistyttönsä soittamaan. Minun hintani on hinta, jolla itse suostun vaivautumaan paikalle. Aina saa kysyä vähemmällä, en siitä mitenkään pahastu tai ajattele kysyjästä pahaa, niin kuin jotkut muusikot tekevät. Toki kysyjälle käy niin, ettei minua keikalle saa.

Yhden kerran tilaaja, vieläpä kanta-asiakkaani, hämmästeli miten toinen muusikko pystyi tulemaan kiertueensa yhteydessä ihan ilmaiseksi esiintymään. No, tilanne on ihan eri, jos muusikko itse tyrkyttää itseään esiintymään, ja jos hänellä on esimerkiksi uskonnollinen tausta, paikkakunnalla paljon hengellistä yleisöä ja artistilla vielä hengellisiä soololevyjä myytävänä. Muusikolla voi myös olla apuraha kiertueeseen tai kova velka levynteosta, jonka hän saattaa haluta pois hartioiltaan siitä huolimatta että lopputulos kiertueesta olisi vain viisi euroa plussalla, parempihan sekin kuin velkaa.

Minusta esimerkiksi 350 € pyyntö parin kappaleen keikasta ei ole kohtuuton. Samalla hinnalla tai halvemmalla voi käsittääkseni kuitenkin saada myös yhden bändinjäsenen soittamaan kolme settiä humppaa häihin, joten kaikki on suhteellista. Koitan ajatella, että bilebändit ovat kuin hyvä kakkupohja, mutta minä olen se kirsikka kakun päällä. Minun ei ole pakko saada myytyä itseäni keikoille, mutta lähden, jos joku haluaa juuri minut, kirsikan. Tästä syystä nostan hintapyyntöä sitä mukaa, kun kysyntä kasvaa.

Paras tinkimiseni oli se, kun kieltäydyin tuomasta paikalle erästä soittimistani ellei sille ole lentokoneessa omaa istumapaikkaa. Oikeastaan tinkiminen on väärä sana, kerroin vain miten asiat ovat. Selityksenä sanottakoon, että ruumaan ei arvosoitinta laita hullukaan, ja yleisesti ottaen hyvin harva soitin on sen kokoinen, että se sopisi sallittuihin käsimatkatavaran mittoihin. Maitsekin olisi päässyt, mutta kohtuuttoman pitkässä ajassa siihen nähden, millaiset aikatauluni tuolloin olivat. Kaiken kaikkiaan tuo oli minusta ihan hyvin, kun kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen soolona tehty ulkomaankeikkani. Tässäkin tapauksessa itse esiintyminen oli juurikin tuollainen parin biisin esiintyminen, ja sen ohella opetin pari työpajaa. Tapahtuman järjestämiseen oli saatu avustus, joten heillä oli varaa maksaa minulle lentojen ja asiallisen palkkion lisäksi majoitukset ja ruoatkin.

Tunteista, piirtelystä ja tehtävänhallinnasta

Mulle on vahingossa kehittynyt tehtävänhallintasysteemi, jota jopa jossain määrin noudatan.

Tein kirjakaupassa heräteostoksen, ostin kauniin vihkon, joka sisälsi yhtä kauniita muistilappuja monta pinoa. Mukana tuli myös nätti kynä, joka ei ainakaan vähennä kirjoittelunhalua. Ja kun haluaa kirjoittaa, tulee siinä sivussa lukeneeksi, mitä viimeksi kirjoitti. Minin kohdallani tehtävälistojen lukeminen enää niiden tekemisen jälkeen ei nimittäin ole mitenkään itsestäänselvää.

Pystyin jollain tavalla perustelemaan ostosta itselleni muistelemalla, miten joku jossain sanoi tehtävänhallintavinkiksi "käytä inspiroivia työvälineitä". Ehkä taustalla sorruin myös kondoilemaan, ilahduttavan esineen hankkiminen tuntui sallitulta. Ehkä jotenkin alitajuisesti tajusin, että tämän vihkon käyttö tulisi olemaan erilaista, piirtelyä ja tehtävänhallintaa yhdessä, kuin moneen vihkoon kirjoittelua kerralla ilman, että joutuu kääntämään välillä sivua, sillä kaikki vihkot ovat tässä yksien kansien sisässä samalla aukeamalla. Tavallisia päiväkirjoja ja vihkojahan en ole enää pitkiin aikoihin ostanut, sillä aloitan ne aina inspuroituneena, täytän pari sivua ja homma jää kesken. Muutenkin toimistotarvikkeet ovat heikko kohtani, jonka olen oppinut tunnistamaan, tällaiset sortumiset ovat nykyään harvinaisia.

Kauneudesta nauttiminen aivan varmasti parantaa tehtävänhallintaa - onhan keskittymishäiriössä ja sen tuomissa vaikeuksissa kaiken alku ja juuri nimenomaan dopamiinivaje. Lisää kiksejä saan siitä, että piirtäminen on harrastus, joka on minulle tärkeä, mutta jolla ei ole ollut lähes lainkaan jalansijaa elämässäni. Listoja kirjoitellessani piirtelen sivun laitoihin ja koitan käyttää nättiä käsialaa. Toteutan siinä samalla luovuuttani, ja koen, että "saan aikaiseksi", kun kerrankin piirrän tai edes väritän piirtelemiäni ruutuja. Piirtämisessä on tärkeää jo se epämääräisten suttujen raapustelu, ei niiden tarvitse mitään tunnistettavaa esittää tai näyttää muulta kuin pikkulapsen vetämiltä viivoilta, jos ne on tehty minun mielestäni tasapainoisella tavalla. Piirtämistyylini on sellainen, että loppujen lopuksi olen värittänyt mustaksi kaiken piirtämäni eikä paperille jää mitään jälkikäteen ihailtavaksi.

Oikeastaan olin luvannut itselleni, etten enää aloita mitään uutta systeemiä. Systeemit vain menevät aina pieleen, kerta toisensa jälkeen. No, tämä systeemi onkin jonkinlainen "antisysteemi". Noudatan sen suhteen ihan eri lakeja kuin muiden tehtävälistojeni kanssa. Ensinnäkään en pyri täydelliseen hallintaan, jolla kontrolloisin kaikkia elämän osa-alueita. Listassa ei tarvitse lukea kaikkia muistettavia asioita eikä sen tarvitse myöskään olla jonkun tietyn teeman lista. Se nyt vain on ihan viaton lista, kaatopaikka, jonne tyhjennetään ajatuksia välillä, jos tulee sellaisia ajatuksia mieleen, joiden "heittäminen roskiin" tuntuu helpottavan oloa. En siis pyri yhdistämään erilaisia rönsyileviä listoja yhdeksi kaikkien listojen äidiksi, vaan sallin sähköpostiin, tietokoneelle, kännykkään ja vihkpihin eri listoja, ja hyväksyn, etten niitä katso. Yksi asia vähemmän ajateltavaksi siis. Olen tiedostamatta stressannut sitäkin taas pitkään, että eri listat ovat yhdistämättä, mitään tehtäviä en osaa priorisoida jne.

Luottamus. Se on tässä listassa erilaista. Näen päivä päivältä, miten tulen värittäneeksi listastani piiloon isompia ja isompia pinta-aloja. Piiloon värittäminen on siis minun tapani ruksia tehtävä tehdyksi tai vetää se yli. Tiedän, että tästä en lipsu. On niin ihana tunne nähdä kaikki mieltä huolettanut kerralla yhdellä aukeamalla, ja tietää, että siihen saan lisäillä mitä vaan isoja ja pieniä asioita. En osaa kuvailla tätä luottamuksen tunnetta muuten kuin näin epämääräisillä sanoilla. Jotenkin vain tässä eräänä päivänä tajusin, etten oikeastaan luota listoihini, systeemeihini saatikka itseeni, sillä ne eivät ole pitäneet, no, ikinä. Kerran menetetty luottamus on hyvin vaikea saada takaisin, monta kertaa menetetty vielä vaikeampi. Tässä kyseisessä listassa on kuitenkin jotain sellaista herkkyyttä, kai jotenkin valutan siihen itseäni ja haaveitani, kun listaa tehdessä värittelen ja haaveilen, katson jonnekin kauas ja kuitenkin niin lähelle. En vaan voisi tehdä itselleni sitä, että kääntäisin sivua ja jatkaisin listoja kaikki kansien sisältämät muistivihkot täyteen ennen kuin olen tehnyt lappunippujen ensimmäisiltä sivulta kaikki asiat. Mieleni sisällä tiedän, että nämä toiveeni ja odotukseni ovat niin suuria ja hauraita juuri nyt, että en vain kerta kaikkiaan voi pettää niitä. Tehtävät, jotka kirjoitan kauniille muistilapuilleni, myös teen. Liian suuret palat jäävät kuin huomaamatta kirjoittamatta, jokin kummallinen itsesuojelu ohjaa kynääni.

Niin. Kuulostaa ihan hullulta, mutta näin se vain on. Tunteella mennään, hassutellen, ja hyvä niin. Yllättävän hauraaksi hommaksi osoittautui tämä rästihommien käsittely.

Kuis sujuu?

Opiskelu

Lintsaten. Kolmen viikon aikana kolme päivää paikalla.

Tätä kirjottaessani muistin, että olis yhden tehtävän deadline parin tunnin päästä. Kaikki jääneet tähän mennessä palauttamatta, mutta tämän yhden raportin kenties voisin yrittää tehdä, on astetta tärkeämpi nimittäin.

Työ

Millon kukakin tulee vastaan ja sanoo: "Kuulin, että sait töitä!" Juu-u, en minä niitä töitä kyllä olis kaivannut ja onhan se nyt ihan mukavaa, että jaksatte iloita siitä, että olen kahleissa joka hiton perjantai niinku joku ehdonalaisvanki.

Koti

Meen kohta kattomaan, miltä siellä näyttää. Avopuoliso vähän järjesteli kun olin poissa yhen yön, ootan mielenkiinnolla. Siis ihan oikeasti mielenkiinnolla ja innoissani (ainaki jos en ois näin väsyny), uus koti alkaa muotoutua omannäköiseksi, jee! :)

ADHD

Ihan jees varmaan, jos onnistuis pysymään kahvilakossaan ja muistas olla syömättä vehnää ja sokeria ja jois aina vettä. Ja heräis, että sais otettua lääkkeen jo ennen ku pitäs olla jo jossain. Välillä luulen, että ilman lääkettäki vois olla, mutta oon eri mieltä siinä vaiheessa ku oon löhöilly kolmen tunnin päivälevon eikä senkään jälkeen oo voimia yhtään mihinkään.

Oli muuten tänään juhlat, joissa paljon sukua paikalla. Aika monta käsilaukkua/kakkulapiota yms. unohtui tai meinas unohtua vierailta, aika moni puhui kovaa, yhtä sai nostella alas puusta ja välillä muualtakin, aika moni ei onnistunu lähtemään pois ihan vielä sillon ku halus tai aiko, ja aika moni ei halunnu tulla ollenkaan tällaseen ihmistentäyteiseen juttuun. Kiva miten piirteet näkyy kaikissa vähän erilailla, useimmilla tietysti vain lievästi...

Minäkö kaksinaismoralisti?

Palasin juuri Etelä-Amerikasta. Lentämistäni olen kovasti joutunut selittelemään. Paine selittelyyn lähtee useimmiten minusta itsestäni, kun olen lukevinani rivien välistä, että nyt on sanottava tästäkin sananen.

Eräs minulle läheinen ihminen syytti minua tekopyhäksi. Noin vaan hetken mielijohteesta toiselle puolelle maapalloa lentoliput, vaikka se on ihan arvojeni vastaista.

Niin, kyllähän minä maailman tilasta ja ilmastonmuutoksesta paljon puhun. Tajusin syytöksen seurauksena, etteivät kaikki ekoiluarvot sittenkään ole omiani vaan ulkoa lähtöisin. Päästöjen vähentämisestä taidankin puhua vain silloin, kun se liittyy viherpesun paljastamiseen (esim. tuulivoima). Erityisesti oikeudenmukaisuus on minulle arvo, joka jyrää ekologisuuden tai vastaavasti voi saada minut puhumaan ympäristöasioista. Lentämiselle annoin siunaukseni, kun tajusin, että ilmastonmuutos voidaan torjua. En kyennyt välittämään realiteeteista eli siitä, että politiikka sekä ihmisten välinpitämättömyys ja harhakäsitykset haittaavat noiden keinojen käyttöä. Entä, jos eläkeiässä käykin ilmi, että lentämisen välttely oli ihan turhaa ja homma saatiin haltuun ilman sitäkin? Tämä ei ole linjassa tieteellisen tutkimuksen kanssa, mutta niin minulle on aiemmin käynyt niin monessa asiassa. Minulle tuli paha mieli eläkeikäisen itseni puolesta.

Minua suututtaa suunnattomasti roskaaminen, turha maan möyriminen ja metsien, soiden, merien ja muiden pilaaminen. Ihan tavanomaista omakotitalo- ja markettirakentamistakin inhoan, kun ne nyt vaan on yleensä niin ajattelemattomasti toteutettuja projekteja ja kaiken lisäksi turhia, kuvastavat niin vinksahtanutta arvomaailmaa että tulee paha mieli. Kun ei käy ostoskeskuksissa ja valtavissa marketeissakin vain harvoin, on vaikea ymmärtää miksi niitä pitää läntätä joka paikkaan, miksei niiden valomainokset häiritse ketään jne.

Tietysti psyykkaan itseäni aktiivisesti näkemään asioiden hyviä puolia, esimerkiksi kaverin luona kyläillessä yritän nauttia nätistä sisustuksesta tms., vaikka vituttaa että tämänkö takia niitä marketteja pitää joka paikassa katsella. Lähtökohtani on itsekäs: ei minua haittaa toisten ihmisten ajan- ja rahankäyttö vaateshoppailuun, mutta minua hyvin paljon haittaa, että sitä varten on pidettävä valtavaa valikoimaa vaatteita tarjolla, niiden säilyttämiseen tarvitaan neliöitä, ja niiden neliöiden rakentamiseen ja lämmittämiseen menee luonnonvaroja, joudutaan tuottamaan energiaa.

Pointtini on, että muu luonnonsuojelu on aina ollut lähempänä sydäntäni kuin päästöjen vähentäminen, jonka olennaisuutta olen vasta viime aikoina alkanut syvällisesti käsittää, ja koettanut toimia päästöjä vähentäen silti, vaikkei se ole ollut itselleni niin tärkeää tunnesyistä, ainoastaan järkisyistä. Jopa tämä asumismuoto edustaa minulle jotain aivan muuta kuin ekoilua. Itsekkäät syyt tässäkin on takana. Säästän rahaa, säästän aikaa, säästän hermoja, tarvitsee siivota vähemmän, pääsen ulos helposti, elämä on mielekästä parusasioiden parissa puuhaillen.

Yleisesti elämässä olen yrittänyt opetella ottamaan rennosti. Tämän keskittymishäiriön kanssa olen selviytynyt elämässä osittain siksi, että olen joissain asioissa ollut hyvin tinkimätön ja nipo. Mikä on oikein ja mikä on väärin ei kuitenkaan ole mustavalkoista. Erityisesti nämä näennäisesti turhat, mutta elämän sisällön kannalta olevat asiat ovat kinkkisiä kysymyksiä tarkastella. Matkailu ja siihen liittyvä draivi ovat aina olleet minulle asioita, joille on vaikea löytää korvaajaa. Toisekseen maflma ei ole vielä valmis siinä suhteessa, että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan. Rauhan voi saada, kun ihmiset eri puolilta maailmaa kohtaavat ja tutustuvat toisiinsa. Sen asian edistyminen voi viedä ekologisia asioita edemmäs kuin arvaammekaan!

Matka oli parhaita ikinä, ja olisin syvästi katunut ellen olisi mennyt (niin kävi viimeksi, kun samaan oli mahdollisuus). Sentään puhuin saastuneella suistoalueella kompostoivan huussin puolesta, ehkäpä sain sillä jotain hyvää aikaan.

Neonikotinoidit ja mehiläiskuolemat

Koostan tähän, mitä viime aikoina olen lukenut neonikotinoideista. Asia on sisällöltään sama kuin pari aiemmin kommenttikentässä.

Osaa linkeistä en ole lukenut kokonaan, vain silmäillyt läpi tai lukenut tiivistelmät.

Asiantuntija en ole enkä ole paneutunut aiheeseen intohimoisesti, mutta jaan mielelläni pätevänoloisia tutkimuksia, joihin törmään. 

Syyt mehiläiskuolemiin.

Mehiläisten kuolemista suurin osa aiheutuu taiteja aiheuttavista loisista (pathogens) ja alkueläin- ja matoinfektiot (parasites). Luonnonolot (climate), ravinto (nutrition), hyönteismyrkyt (pesticides) ja kohtelu (management) ovat osaltaan syypäitä.

Neonikotinoidit ovat mainittuja hyönteismyrkkyjä, yksi muiden joukossa. Lois- ja parasiittiongelman ratkaisemalla saisi aikaan paljon enemmän, mutten osaa kertoa, mitä niille voisi tehdä.

- Tutkimus vuodelta 2016. https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160426162601.htm

- Luomuviiniä koskevan kirjoituksen kommenttikenttä. https://mielijuomaani.blogspot.fi/2016/08/luomuviinin-pimea-puoli-todellisuus.html
- Näiden linkkien takaa löytyy lisää linkkejä aineistoihin ja artikkeihin, täältäkin. https://www.quora.com/Are-neonicotinoids-killing-the-bees

Aiemmin allekirjoitin adresseja neonikotinoideja vastaan, niin muuntogeenisiä viljelykasvejakin, mutta nyt haluaisin nimeni niistä pois.

Ekologinen tuulivoima ja rakkauteni syyt top 5

Tuulivoima, top 5 alaotsikoin.

1. LUONTO

1.1 Ilmastonmuutos

Tuulivoima aiheuttaa lähes väistämättä saasteita, mikä tietysti kuulostaa aivan uskomattomalta. Asian selittää se, että se tapahtuu välillisesti.

Sähköverkkoon pitää tulla aina saman verran sähköä, myös tyyninä hetkinä. Se kaatuu muuten.

Tuulivoima on arvaamatonta, joten tyyninä hetkinä tarvitaan säätövoimaa. Joustava ja päästötön tapa säätää on vesivoima. Hiilellä ja kaasulla säädetään usein, koska vesivoimasta on pulaa.

Saksa joutui ottamaan pakkia uudistuksensa "energiewenden" suhteen, koska ydinvoimalat lakkauttamalla ja tuuli- ja aurinkovoimaa lisäämällä päästöt kasvoivat.

http://pitkaranta.blogspot.fi/2015/05/mallimaata-etsimassa.html?m=1

Ratkaisua tällaisten energiamäärien säilömiseen ei ole. Toiveikkaasta uutisoinnista huolimatta tarjotut ratkaisut eivät ole olleet realistisesti toteutettavissa.

Tuuli- ja aurinkovoiman liian vihreät maineet mahdollistavat valheelliseen turvallisuudentunteeseen tuudittautumisen, mikä laiskistaa ympäristöaktivistit ja poistaa paineen uusien toimivien ratkaisujen keksimiseltä sekä jo olemassa olevien toimivien ratkaisujen käyttöönotolta.

1.2 Maaperä

Tuulivoimalat vievät valtavat määrät maata alleen. Niiden rakennusmateriaaliksi joudutaan kaivamaan metalleja kaivoksissa, mikä osaltaan laskee tuulivoiman sijoittumista listalla, jonka kriteerinä on verrata eri energiantuotantomuotojen mahdollisuuksia jättää luontoa rauhaan.

Maasto möyrätään, rakennettavien hiekkateiden tulee kantaa työkoneet ja painavat lastit. Puustoa joudutaan kaatamaan, jotta parhaillaan 70-metriset siivet saadaan kulkemaan myös mutkista.

Tämä voisi olla kestettävissä, jos vaihtoehtoja todellakaan ei olisi. Mutta kun on.

Tämä voisi olla kestettävissä, jos tuulivoiman avulla voitaisiin torjua ilmastonmuutosta. Mutta kun ei voida. Sen nykyisenlainen rakentaminen pahentaa tilannetta.

Neodyymiä unohtamatta.

1.3 Vesistöt

Suomeen tarvittaisiin säätöä varten lisää vesivoimaa, mikä saattaisi tarkoittaa muun muassa uusia tekoaltaita. Muitakin ratkaisuja on kyllä kehitteillä enkä tarkoita pelotella. On vain hyvä tiedostaa nämäkin vaikutukset.

1.4 Linnut

Merikotkien kuoleminen voimaloiden siipiin on kiistaton tosiasia. Vain yhtenä esimerkkinä.

2 SÄHKÖVERKKO

2.1 Energiaomavaraisuus

Tammikuun pahoina pakkaspäivinä sähkön riittävyys ei Suomessa ollut vaarassa, vaikka ei tuullut. Tehoreserviä ei jouduttu käynnistämään, mutta tuontikapasiteetti Ruotsista ja Venäjältä oli kulutushuipputunnin siirtorajalla - enempää ei olisi ollut mahdollista näistä maista tuoda. 

Jatkossa tämä tuottaa ongelmia, sillä jos Ruotsi toteuttaa suunnitelmansa lakkauttaa ydinvoimalansa, heiltä ei liitä sähköä meille jaettavaksi. (Norjan vesivoima on asia erikseen. Siihen liittyy kummallisia sotkuja sen suhteen, voiko vesivoimana myydä enemmän sähköä kuin maa todellisuudessa tuottaa.)

Jossain ei muuten aina tuule.

http://www.talouselama.fi/uutiset/holmolaisen-hommaa-kl-teollisuus-varoittaa-tuulivoimasta-ja-sahkopulasta-6091096

2.2 Infra

Tuulivoimaloiden määrän suuri lisääminen asettaa vaatimuksia sähköverkolle. Pitäisi rakentaa koko maahan kalliilla toisenlaista infraa sähkönsiirtoon, kuin mitä nykyisin on.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1396150529856

http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/kiina-jaadytti-tuulivoimahankkeet-sahkoverkko-ei-kesta-vihervoimaa-hatatilassa-johdetaan-maahan-6536876

Suomeen tarvittaisiin säätöä varten lisää vesivoimaa, mikä tarkoittaisi muun muassa uusia tekoaltaita. Muitakin ratkaisuja on kyllä kehitteillä.

3 JÄTE

3.1 Jalusta

Betonikakkua ei aina pureta maastosta, koska purkukustannukset ovat järkyttävän suuret jo ilman sitäkin.

3.2 Siivet

Lavat ovat ongelmajätettä. Yksi kappale painoltaan sellaiset 10 tonnia.

4 RISKIT

4.1 Laiterikon riski

Tuulivoimala on kone. Öljyvuodot, tulipalot ja siipien irtoamiset ovat harvinaisia, mutta eivät tavattomia sattumuksia. Mitään niistä ei välttämättä tapahdu, mutta riski on olemassa. Sanotaan, että voimaloiden välissä voi marjastaa - en marjastaisi. Ei tuulivoimala ole mikään harmiton pikku laitos, joka olisi sataprosenttisen turvallinen. Kenenkään mökin tai talon lähimaastoon en tällaista haluaisi.

4.2 Taloudellinen riski

Maansa vuokraamisesta saa jättimäiset tulot, mutta ne eivät välttämättä kata kuluja. Jos omistaja menee konkurssiin, jää purkaminen maanomistajan vastuulle. Näin voi tapahtua tilanteessa, jossa voitot käärinyt yhtiö myisi omistuksensa toiselle yhtiölle aikana, jona tuotot eivät enää ole tukijärjestelmin taatut.

https://dl.dropboxusercontent.com/u/12844832/Kurikka-lehti%20230414%2031_6.pdf

5 IHMISET

5.1 Eettisyys

Turvattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet ovat tuttuja voimalaitosten lähellä asuville.

Keskittynyt päätöksenteko on ongelmallinen tapa hoitaa asioita. Yksittäisellä kylällä ei ole suurta toivoa voida vaikuttaa omiin asioihinsa ja maankäyttöönsä.

Tuulivoiman heikkouksia ei tunneta tiheään asutuilla alueilla, joille tuulivoimaa ei rakenneta. Tuulivoiman rakentamista tuntuvat useimmin vaativan kaupunkilaiset eteläsuomalaiset, jotka eivät voimala-alueiden lähistöllä asu. Isot linjaukset tehdään ylhäällä, ja kuntatasolla on huonot vaikutusmahdollisuudet. Nykyisessä asuinkunnassani valta karkasi kuntaliitosten vuoksi, päättäjistä suuri osa on sieltä, mistä isoin osa väestöstäkin, lähikaupungista.

Pro Hanhikiven tuohtumus on ymmärrettävää, käsittääkseni mökkiläisten oikeuksia on sorrettu. (En ole tutustunut aiheeseen kovin tarkasti.) Missä ovat Greenpeacen aktivistit, kun maa-alueita viedään suuremmalta määrältä ihmisiä ja moninkertaisia pinta-aloja tuulivoimaloiden rakentamisen yhteydessä?

Arvoiltani punaisena minua suututtaa.

Voimaloita myös suunnitellaan pääsääntöisesti liian lähelle asutusta. Melu ja välke tulevat monille yllätyksenä, sillä konsulttien raporteista niiden häiritsevyys ei aina käy ilmi täydessä mitassaan. Melumallinnuksiin myös liittyy hyvin monia epäselvyyksiä.

(Sivuhuomautus: Itseäni keskittymishäiriöisenä kyllä haittaa, jos huoneessa sykkii ääni, olkoonkin vain pakastimen tai jääkaapin hurinan tasolla voimakkuudeltaan. Visuaalisille häiriöille olen erityisen herkkä. Radiomastotkin ovat minulle kiusa. Miten sitten vaikuttavat pyörivät jättimäiset siivet, joista ei saa katsettaan irti? Sehän on kuin kolme radiomastoa toisiinsa liitettynä pyörimässä taivaalla.)

Terveysvaikutuksista on kiistaa enkä halua mennä niihin sen tarkemmin. Tanskassa rakentaminen on joka tapauksessa pysäytetty niin kauaksi aikaa, että voimaloiden terveysvaikutuksista saadaan parempaa tutkimustietoa. Ongelmiahan siellä on ollut siitä huolimatta, että heidän myllynsä ovat aika pikkuruisia.

Tanskassa asuntojen arvonmenetykset korvataan.

Maanvuokrasopimuksissa on epäselvyyksiä kautta linjan. Naapuri saattaa kääriä suuret rahat, mutta toinen naapuri kärsiä haitat.

Tietämättömyys pahentaa ongelmia. On nähty pieniä myllyjä jossakin ulkomailla, eikä maallikoiden keskuudessa ymmärretä, mitä kymmenen jättilaitoksen törkkääminen keskelle metsää, suota tai merta ihan oikeasti tarkoittaa.

5.2 Elinkeinot

Matkailu ja porotalous kärsivät tutkitusti. Hirviä ei muuten pahemmin voimala-alueilla näy.

6 TIIVISTELMÄ

Kasvit, eläimet ja ihmiset haittoja alueilla, joille tuulivoimaa rakennetaan. Haitat kohdistuvat muun muassa viihtyvyyteen ja terveyteen. Elinympäristöt muuttuvat, sillä metsää kaadetaan ja maaperää möyritään. Sähköä saisi tuotettua vähemmälläkin möyrimisellä ja haitalla, joten tämä kärsimys on turhaa. Lisäksi tuulivoimala aiheuttaa suurehkolla todennäköisyydellä päästöjä, jos se rakentamisen jälkeen myös otetaan käyttöön liitetään verkkoon. Ilmastonmuutoksen torjumiseen ei saada kaikkien kiinnostuneiden voimavaroja, sillä ratkaisun kuvitellaan jo olevan tässä. Valtion kukkaronnyörejä pitää kiristää entisestään, jotta on rahaa vastata vaatimuksiin, jotka tuulivoimatuotanto aiheuttaa sähköverkolle. Päätöksenteko perustuu virheellisiin tietoihin eikä kaikkia seikkoja oteta huomioon muun muassa jätteenkäsittelyyn ja riskeihin liittyen. Sen lisäksi, että tuulivoimalla on heikkoutensa energiantuotantomuotona, se kerää vastustusta paljastaessaan kanssaihmisten sekä ympäröivän yhteiskunnan rakenteiden puutteita ja luomalla tarpeetonta vastakkainasettelua niin yksilö- kuin paikkakuntatasolla.

….

No niin, siinä nyt oli mitä ekana tuli mieleen. 

Linkit ovat vain nopeasti etsittyjä esimerkkejä, lisää ja tieteellisempiäkin löytyy jostakin linkkilistojeni uumenista.

Enkä nyt ollenkaan mennyt sellaisiin aihepiireihin kuin Suomen talous tai tuulivoimaprojekteissa toteutuneet korruptiotapaukset, koska halusin ilmaista, mitkä ovat oman mieleeni kannalta isoimmat ongelmat.

Kerta kaikkiaan raivostun tällaisesta luonnon raiskaamisesta ja viherpesusta.

Välillisesti siis ainakin kaivosten ja tekoaltaiden vastustajien luulisi vastustavan tuulivoimaloita edellä mainituista syistä. Samoin energiaomavaraisuuden kannattajien sekä tasa-arvotaistelijoiden.

Vain pienen mittakaavan rakentamisella voidaan siis saavuttaa todellisia hyötyjä. En muista, kuinka iso prosentti verkon tuotannosta pystyisi Suomessa tuuli/aurinkovoimaa olemaan, 7-14% ehkä… Jotkut asiantuntijat pitävät tuuli- ja aurinkoenergiaa mukana skenaarioissa, koska tekniikan kehittyessä (miten, milloin?) näistä voisi jossain määrin olla johonkin.

Pyyntö Vihreille sekä aika monta kysymystä aika monelle muulle

Mulla on aikalailla koko vuoden kiireisimmät työviikot juuri nyt. Luojan kiitos en ostanut ulkomaanmatkaa tähän väliin vaan vasta viikon päähän!

Uneton yö ei oikein sopinut tähän väliin, mutta minkäs sille voi (olenpahan valmiiksi matkakohteen unirytmissä). Lopulta luovutin ja aloin selailla nettiä, minkä seurauksena meinaa ajatukset taas viuhua tuhatta ja sataa.

Tämä "faktojen jälkeinen yhteiskunta" ottaa pattiin ja pahasti! En minkään lehtien uutisointiin luota, mutta sentään en usko pahimpia populisteja faktoja tarkistamatta. (En kyllä hyvin argumentoivia ystäviänikään, että ei sen puoleen.) Enkä suostu vielä luovuttamaan niin pahasti, että tunteen seuraaminen olisi jopa hyve tiedon seuraamiseen verrattuna! Niin kuin Petri Hakkarainen kirjoitti, jos politiikassa menestyy paremmin älyllisyyttä halveksimalla kuin asiantuntemukseen nojaamalla, ollaan kaltevalla pinnalla.

Pelko… Olen alkanut inhota pelkoa. Pimeääkin pelätään, muttei se tarkota pimeän itsessään olevan vaarallista tai sitä, että pimeä pitäisi kieltää!

Ymmärrän kyllä hyvin, mikä tähän kaikkeen on johtanut. Kun aikansa selvittelee taustatietoja, loppuvat voimat. Jatkuva oikeudenmukaisuuden ja totuuden perässä juokseminen uuvuttaa niin, ettei vain millään enää jaksaisi tarkistaa kaikkea. Lopulta ei tule mitään luettua ja seurattuakaan, kun niistähän saattaisi jäädä tarkistamattomia väitteitä alitajuntaan, ja väärän tiedon välittämisen kierre saattaisi alkaa tahattomasti.

Jopa itselleni tärkeimmissä taistoissa olen lamaantuneessa tilassa. Tuulivoimaloiden vankka vastustus on niin valtavirtaa vastaan puskemista, että hullun hommaa ihan. Jospa tässäkin asiassa jämäkkä aloitus olisi tehnyt tehtävänsä (ELY:ltä ainakin kiiteltiin antamistamme tiedoista) ja alkupanostus palkittaisiin suurempana korkona.

Kaikesta tästä johtuen olen kiitollinen ihmisille, jotka vielä jaksavat. Eräs heistä on Eija-Riitta Korhola, jonka blogista luen ne tuulivoima-aiheiset kirjoitukset, joihin muualla törmään (tähän on tultu). (Myös sen yhden kohukirjoituksen.) Tapio Pitkärantakin pitää lippua korkealla, ja moni muu. Toki kukin sortuu välillä persoonansa mukaisiin heikkouksiin kirjoituksissaan, mutta lipsumista nyt sattuu meille itse kullekin.

Ahdistaa minua silti. Ylikuormitusta lisää, kun huomaa toistuvasti, miten luottamalla toisten osaamiseen ja tietämykseen kaikki lähteekin vain menemään perustavanlaatuisesti pieleen. Asiaa ei auta, että huomaa itsellään voivan olla jotain annettavaa viranomaisille. Minua työntää jokin, mikä käskee kirjoittamaan yleisönosastokirjoituksia (kerran sen tein, taustoitukseen meni 200 tuntia), huutelemaan anonyyminä blogeissa, saarnaamaan tuttavapiirin uuvuksiin.

Haluaisin tehdä kunnolliset kotisivut, joilta kantani maailman asioihin näkyisi. Haluaisin, että ruotsalaisen ystäväni jakaessa FB:ssä maansa energiapoliittisia linjauksia voisin tiiviisti ja yksinkertaisesti välittää tietoni enkä uuvahtaa jo ajatuksestakin. Vinksahtaneita mielikuvia on niin paljon, siis viittaan nyt muihin ihmisiin vaikka tietysti itsekin olen syypää, monta kummallista käsitystä on vielä korjaamatta. Tuntuu kuin olisin siirtolohkare, jonka päälle tulee jatkuvasti mutavyöry. En edes osaa selittää tätä vertausta aukottomasti, juuri nyt vain sellainen olo on, näen kuvan mielessäni.

Haluaisin, ettei luonnonsuojelun ja geenimuuntelun tai luonnonsuojelun ja ydinvoiman toisiinsa yhdistäviä toteamuksia automaattisesti tulkittaisi sarkasmiksi tai vitsiksi. Haluaisin, että ihmiset tarkistaisivat, mitä eri termit ihan oikeasti tarkoittavat ja analysoisivat tunteitaan, joihin niitä liittävät. Ovatko kaikki koirat pahoja, jos näit kerran TV:ssä yhden ison vesikauhuisen? Voiko kaikkien koirien päätellä sopivan söpösti maisemaan, jos ainoa, jonka on nähnyt läheltä, oli chihuahua kerran Tanskassa jonkun käsilaukussa?

Mistä tämä kirjoitus sitten lähti? Eija-Riitan blogista. Hän kritisoi Vihreiden viestiä suurelle yleisölle Henlsingin Sanomissa. Tuulivoimaa ei edes mainita (vaikka toki vihreiden varsinaisessa raportissa siitä on pieniä mainintoja), ja merkillepantavaa on, ettei suunnanmuutosta kuitenkaan selitetä mitenkään. Pari poimintaa kirjoituksesta ja kommenteista:

Tiedän kyllä että vihreät kannattavat yhä tuulivoimaa, mutta näen tässä jo merkit siitä, että trendi hiipuu. Olen nähnyt saman ilmiön jo pari kertaa aiemmin, ensin biopolttoaineiden, sitten puuenergian kanssa.

Kuusi vuotta sitten kirjoitin blogissani: Ideologista sähköä erityisehdoin:
"Mutta eihän tämä normaali energiamuoto olekaan. Tämä on ideologista, maailmankatsomuksellista sähköä. Kun haitat joskus tulevat ilmeisemmiksi, nykyiset kannattajat ovat ehtineet kääntää takkinsa ja niin sanotusti tajunneet, etteivät itse asiassa koskaan tuulivoimaa kannattaneetkaan. Mutta se on jo toinen juttu."
Nyt taitaa olla se aika.

Päästökauppa ei pääse teknologianeutraalina ohjausmekanismina suosimaan puhtainta tuotantoa, koska poliittisella päätöksellä suositaan ensin uusiutuvia. - - Sama ilmiöhän on meneillään Ruotsissa ja Suomessa. Ydinvoimalat eivät samasta syystä ole enää kannattavia vaikka ne ovat ylivoimaisesti puhtaimpia energiantuotantomuotoja.

Minä vaadin tilille heitä, jotka jättivät kertomatta minulle, ettei geenimuuntelua tarvitsise pelätä, että muuntogeenistä ruokaa suosimalla suojelen luontoa paremmin kuin luomua suosimalla, että kaikkialla ei todellakaan aina tuule, että Fingridiä myöten ollaan sähköverkon tilasta huolissaan, että siirtolinjat ruotsista ovat aivan riittämättömän tähän nykytouhuun, että ensi talvena voi hyvinkin koittaa sähköttömiä päiviä kun se nyt jo oli niin hilkulla, että turpeennosto joka suon kohdalla on automaattisesti huono juttu, että luomu olisi vapaampaa siemenkaupasta kuin muu, että neonikotinoidit olisivat mehiläiskuolemien kannalta jotenkin muita tekijöitä olennaisempi seikka, että, että, että… Pää pamahtaa!!! (Nii-in, taas vaihteeksi!) On niin paljon tietoa, mitä haluaisin levittää, että ihan oikeasti kohta teetän tarroja ja otan elämäntehtäväksi liimata provosoivia symboleja kaikki lyhtypylväät, roskikset ja vessanseinät täyteen!

Ja sitten toisaalta yritän muistaa, että tiede voi aina muuttua. Niin viitsisikö sitä minkään asian äänitorveksi kuitenkaan ryhtyä, paitsi tietysti sen, että koittakaa kuunnella tieteilijöitä, ja kuunnelkaa niitä sen jälkeen uudestaan. Suraavana vuonna uudestaan. Ja niin edelleen, toistakaa tätä ohjetta hamaan hautaan asti. Kuunnelkaa vähemmän naapuria, äitiä ja opettajaa.

Tietysti otan vastuuta omasta sinisilmäisyydestäni, mutta silti: Missä he ovat? Keitä he ovat? Miksei kukaan kyseenalaistanut? Kuka laittaa heidät vastuuseen? Eikö täällä ole ketään muita huijattuja ja vihaisia? Onko syy pää minä itse, siis kaltaiseni ihmistyyppi, joka on vain heilunut aallon mukana kuin mikäkin levä? Ja mikähän aalto se nyt sitten tämä on, missä nyt heilun, ja miksi niin harva muu? Onko kaikilla aadeehoodee eikä kukaan vaan saa aikaan?

On vaan niin monia ristiriitaisuuksia, joita en voi käsittää. Vastustetaan kaivoksia, mutta ostellaan kultakoruja. Vastustetaan kaivoksia, mutta suositaan energiantuotantomuotoja, joita varten on kaivettava metallia tonnitolkulla. Vastustetaan vesivoimaloita, mutta kannatetaan laitoksia, joille parhainta säätövoimaa olisi vesivoima. En voi käsittää !

Yliopistoille, tutkimuslaitoksille, viranomaisille, opetussuunnitelmasta vastaaville, kenelle tahansa haluaisin huutaa: Miksei fakta pääse kuuluviin? Yliopistot, mitä tiedotusta tämä on? Miksei mainoskatkoilla TV:ssä ja nettivideoissa ole tiedotusta? Miksi päättäjät eivät kuuntele… Jos en usko salaliittoteorioihen

Minä vaadin, että edes Vihreät myöntäisivät olleensa väärässä. Pyydän samaa kuin Eija-Riitta: Ettekö voisi puhua totta? (http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/08/19/puhukaa-totta/)

Jouh. Tuliskohan se uni nyt. Vai oisko aamukahvin aika.

Talokaupoilla

Tilanne:

Muutamme, sillä mieheni on halunnut pitkään etelään paremmille kasvuvyöhykkeille, ja minun opintojeni alkaessa oli hyvä syy valita paikaksi vähän kalliimpi seutu sopivalla etäisyydellä yliopistosta. Näihin molempiin vaatimuksiin lisäsin vielä kolmannen: haluan vanhempieni, isovanhempieni ja sisarusteni läheisyyteen, seudulle, jolla muutenkin on kavereita ja tuttavia. (Toinen siskoistani on kylläkin tällä hetkellä Etelä-Amerikassa, mutta se ei kuulu nyt tähän.)

Piti pikaisesti miettiä, mikä on merkityksellistä. Tämän seurauksena ostimme talon ja reilun hehtaarin maata. Kauppakirja on vielä allekirjoittamatta, mutta pidän asian sujumista loppuun melko varmana, kun tarjouskin jo hyväksyttiin lainaehdolla ja sillä ehdolla, että talon saa muutettua loma-asunnosta asuinkiinteistöksi.

Vettä sinne(kään) ei tule, mutta kaivo on keksitty, ja pohjavesialueella asian suhteen ei pitäisi tulla mitään ongelmia. Viranomaiset tuskin keksivät sanomista jäteveden käsittelystä kantovesitaloudessa, jossa putkea ei tule sisälle taloon. Sähköt on, niitä tarvitsee avomiehen verstaan toimintaan.

Minun pitää ottaa asuntolainaa. Opintolainaakin kai olisi haettava, sekä opintotukea tietysti. Yrityksen kirjanpito pitäisi saattaa ajan tasalle. Ottaa yliopistoon yhteyttä erityisjärjestelyistä. Ja ties mitä! Lainan tarve (puolikas talosta, rahaa remonttiin yms.) on noin 35 000 euroa. Tukikuukausia on sen verran jäljellä, että opintotuella saan maksettua jo paljon lainaa pois. Asumislisää en tietystikään tule saamaan. Yritykseni tuottanee tasaiseen tahtiin, mutta verotettava tulo pysyy pienenä, koska ohjaan tuotot toiminnan laajentamiseen uusilla hankinnoilla.

Suurkiitos asioiden vähittäisestä etenemisestä kuuluu tuolle poikaystävälleni, joka sentään sai aiempien vuosien kirjanpitoni ja ison joukon tämän vuoden tositteita ulos hajonneelta tietokoneeltani. Kaikki on nyt niin hirvittävän hankalaa, olen pitänyt välipäiviä lääkkeestäkin. Sen vaan sanon, että talokauppoja tuskin olisi saatu vietyä näinkään pitkälle ilman lääkitystäni. Lääkityksestä haluan myös huomauttaa, että mitään vieroitusoireita ei ole välipäivinä ollut. Sokerista tai kahvista pidättäytyminen on tuhat kertaa kamalampaa! Alkoholikin aiheuttaa krapulaa, mutta tämä lääke ei mitään. Niin kuin moni on sanonut: jos sokeri keksittäisiin tänä päivänä, se olisi apteekkitavaraa. No, ovathan nämä annostukset toisaalta tosi pieniä, joten ei pitäisi vertailla.

Masentaa, että juuri nyt minun oli tarkoitus olla mökillä nauttimassa perheeni kanssa ihanista kesäpäivistäni. Sen sijaan olen kotona satojen kilometrien päässä nakuttamassa kirjanpitoa, joka ei tule valmiiksi sitten millään. Lainan saamisella olisi jo kiire, mutta arvatkaa vaan, olenko ottanut yhteyttä moneenkaan pankkiin! Argh, sanon minä!

Vähän lohduttaa, että täällä sentään on järvi, jossa uittaa varpaitaan aina tauoilla. Ja vattupuska, josta voi käydä syömässä aamupalansa ilman sen kummempia leivänvoiteluita ja muita hankaluuksia.

Menen jatkamaan katumusharjoituksia rästiin jääneen kirjanpidon pariin.

Fysiikanopinnot edessä

Pääsin kouluun, se ois sitten syksyllä fysiikkaa!

Kerrassaan uskomatonta, että pääsin sisään todistuspisteillä, vaikka kirjotin fysiikasta huonon arvosanan eikä ensikertalaiskiintiö ollut puolellani. Ei vissiin ihan hakijoiden ykkössuosikki ollut tämä. Mihin on maailma menossa...

Odotan mielenkiinnolla todellisuuden kolahtamista. Tällä hetkellä kuvitelmani on, että voin lukea 12 h putkeen ja kävellä samoilla silmillä suoraan tentteihin. Kuvittelen voivani lintsata laskarit ja oppia silti. Kuvittelen voivani opiskella samaan aikaan sataa sivuainetta ja valmistua kaksi vuotta etuajassa. Lisäksi kuvittelen olevani parempi matemaattisissa aineissa kuin kanssani aloittavat juuri kirjoittaneet teinit yhteensä.

Kovin paljoa ei vissiin itsetuntemus ole noussut tässä kuluneen vuoden aikana. Realististen suunnitelmien tekemisessä on myös hiomista. Vaatimattomuudessakin olisi parantamisen varaa.

Haaveilen rahasta. Kuvittelen saavani aikuiskoulutustukea ja ties mitä ( =rikastuvani).

Toisekseen haaveilen toimivasta tuesta. Oon koittanu miettiä, mitä sanoisin koululle näistä mun erityistarpeista ja päädyin jotakuinkin tähän:
- pakottakaa mut tekemään tentti kahdesti ennen kurssin hyväksyttyä suoritusta
- älkää missään nimessä antako mun olla kuin yhdellä kurssilla kerrallaan
- kurssien ohjeellista järjestystä on noudatettava orjallisesti
- valehdelkaa mulle kaikki deadlinet todellista aikaisemmiksi (eihän akateemista varttiakaan kirjoteta aikatauluihin, kai)
- olkaa tiukkia älkääkä lepsuilko yhtään
- ei mitään lisäaikoja kokeisiin tms., ne vaan estää mun aivojen turbovaihdetta menemästä päälle ja mahdollistaa puuttuvan osaamisen paikkaamisen ja peittelyn pitkillä ja mutkikkailla päättelyketjuilla
- edellyttäkää jokaisesta aihepiiristä palautettavaksi muistiinpanot sarjakuvan, laulunsanojen tai hölmöjen muistisääntöjen muodossa
- kurssiin tulisi kuulua keskustelua kahden kesken kurssin pitäjän kanssa
- tentti voisi olla osittain suullinen, koska kynät ja muut sotkee mun ajattelua, enkä toisaalta voi peitellä osaamattomuutta niin hyvin jos ollaan naamatusten
- osallistumistani läksypiireihin yms. olisi seurattava tiukasti ja niitä olisi järjestettävä (kuitenkin sallien ajoittaisen lintsailun, ylimääräiset tauot jne.)
- jokaisen luennon jälkeen joku pakollinen tehtävänpalautus aiheesta, tai muistiinpanojen palautus (tästä olikin jo aiemmin...)
- multa ei saa kysyä luennoilla mitään, koska se sotkee mun ajatukset enkä pääse moneen minuuttiin takas kartalle
- byrokratiaan liittyvät asiat olisi hyvä tehdä yhdessä jonkun kanssa, omalle vastuulle ei voi jättää.

Ja monta muuta ideaa.

Oikeastihan en ollenkaan tiedä, mitä yliopisto-opiskelu on. Ehkäpä parasta on olla hiiskumatta vaikeuksistani yhtään mitään. Sitä paitsi lupasin avomiehelle; että tämän voi vielä perua, vaikka ilmoittauduin jo. No, tänään olen sitä mieltä etten kyllä peru!

Sellasta.

Rutiineista X: Tärkeä askel

Tänään tunnen ensimmäistä kertaa olevani valmis tärkeämpien rutiinien opetteluun. Odotukset ovat korkealla, sillä tänään on niin hyvä fiilis! Huomisen tunteista ihmispolo harvemmin mitään tietää, mutta toivossa on hyvä elää.

Ensimmäisenä selätän sähköpostin tehtävälistan. Joka ikinen päivä tästä hetkestä eteenpäin hoidan listalta kaksi asiaa.

Hitot vesikannurutiineistä ja muista, isot asiat ne on hoidettava, nyt riitti kiertely ja kaartelu!

Rutiinit ovat kuin eilen mainitsemani säilytysjärjestelmät. Määrä ei mitenkään korvaa toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Jos niitä on liikaa, ei jää tilaa tärkeälle: itse elämiselle. Turhat pois, ja priorisointia kehiin!

Käytännössä yritän saada tehtäviä hoidettua heti ensimmäisenä aamulla "päivän tärkeimmät tehtävät" -periaatteen mukaan. Netissä tuon tavan nimi on "most important tasks" eli MIT. Ideana on saada loppupäivä stressittömäksi ja soljuvaksi hoitamalla pääasiat heti alkuun.

Pahin ongelmakohta on tunnepuoli: kun asian ajattelu aiheuttaa kauhistusta ja häpeää, on siihen vaikeaa tarttua. Niinpä hämäys lienee paikallaan. Eilen hämäsin tunteitani roikkumalla Facebookissa samalla, kun kirjoitin sähköposteja. FB oli auki selaimessa silloinkin, kun en sitä käyttänyt, ja sain siitä paljon voimaa. Ihan kummallista! Muita hämäyksiä voisivat olla, että juttelisi ikävää hommaa tehdessään jonkun kivan ihmisen kanssa puhelimessa, söisi herkullista ruokaa tms. Ylipäätään se, ettei joudu keskittymään työhön liikaa, voisi auttaa. Kuin puolet aivoista olisi turrutettu nukuksiin. Kun leikkii olevansa tekemässä ihan muuta, tulee homma tehtyä huomaamatta.

Ainakin näin toivon ja näin luulen juuri nyt. Ainakin juuri nyt kuvittelen, että kirjoitan viatonta blogipostausta enkä suinkaan ole lupaamassa jotakin näin hirvittävän vaikeaa siinä sivussa. Miten tämä voikin olla näin iso askel? Miten kerrankin tuntuu, että lupaukseni on pidettävä ja jo lupaaminen on melkein yhtä vaikeaa kuin toteuttamiseen ryhtyminen?

Apuvaa. Haluan jo onnistua viimein, näiden kaikkien vuosien jälkeen! En jaksa enää epäonnistua. Haluan, että elämä rullailis sopivasti eteenpäin ilman jatkuvia pullonkauloja ja töksähtelyitä!

Ihanat säilytysjärjestelmät eivät pelasta elämääsi

Eilinen siivousprojekti nosti esiin tutun teeman: onko tilan luomiseksi tärkeämpää poistaa säilytysratkaisuja ja kyseenalaistaa niiden sisältämän tavaran tarpeellisuus, vai pitäisikö säilytystilaa lisätä ja olettaa suurimman osan esineistä olevan säilyttämisen arvoisia?

Minä luonnollisesti olen sitä mieltä, että kaikki pous jaloistani, mikä irti lähtee. Avomieheni on sitä mieltä, että tarvitsemme lisää lämpimiä neliöitä, kaappeja ja laatikoita.

Jaa-a. Ehkä olemme kumpikin oikeassa. Sen kuitenkin olen huomannut, että monet säilytysratkaisut saavat tavaran viemään paljon enemmän tilaa kuin se ilman itseään ympäröivää laatikkoa tai kaappia veisi. Turhaa ilmatilaa jää etenkin esineiden yläpuolelle. Tunnustan, että olen heittänyt pois pahvilaatikoita ja muita vähän vähemmän arvokkaita säilytykseen sopivia esineitä poikaystäväni selän takana. Esineet saa tiiviisti ja kuitenkin käytännöllisesti säilöön, kun vain vähän järjestää. Sain jo yhdistettyä kahden vaatekaapin vaatteet yhteen, kuvitelkaa! Toki poistin muutamia turhuuksia, mutta silti.

Näiden ajatusten saattelemana palaan siivousprojektini pariin, ja rutiineistani kirjoitan taas toisella kertaa.

Uudet tavat IX

Opin viikko sitten, ettei tarkkaavaisuushäiriöisellä opiskelijalla ole koetilanteessa mahdollisuuksia suoriutua paremmin ellei koetilannetta muuteta ja vaikkapa anneta kokonaan toisenlaista mahdollisuutta osaamisensa näyttämiseen. Itse ei asialle mitään voi, vaan muutos on haettava ympäristöstä.

Olen valinnut väärän lähestymistavan. Minun on muutettava ympäristöäni, jotta voin muuttaa toimintaani. Niin yksinkertaista, niin kaunista!

Vesikannurutiini toimii, koska kaikki siihen tarvittavat välineet ovat lähekkäin ja tekeminen helpompaa kuin että edes harkitsisi lykkäämistä.

Otan keskittymislääkkeet aamulla, koska sänkyni vieressä on vettä pullossa ja kapselit dosetissa.

Netin välttely onnistuu parhaiten, kun annan kännykkäni avomiehen piilotettavaksi.

Kahvinjuonnin välttely onnistuu, koska lipsahdusten sattuessa villisti pomppivan sydämen antama negatiivinen palaute on välitöntä.

Hampaat pesen, koska keskittymiseni rakoilee entistäkin pahemmin siitä, jos keho viestittää hampaiden tuntuvan olevan pesun tarpeessa.

Ja niin edelleen.

Aion vaatia enemmän ympäristöltäni. Tänään on edessä siivous- ja järjestelyurakka, jossa ykkösnäkökulmana on käytännöllisten ratkaisujen löytäminen.

Rutiinit VIII: Hallintaa elämyksillä?

Pelastusvene vuotaa nyt pahasti.

Kirjoitin tänne viimeksi, että tarvitsen jotain uutta ja mullistavaa, jolla ravistella tilannettani ja saada kunnollinen muutos aikaan.

Julkaisun jälkeen en pysähtynyt mietimään asiaa hetkeksikään. En lukenut blogiani, en muistellut, mikä tavoite nyt on menossa.

Äsken kirjauduin sisään, katsoin vanhojen tekstien otsikoita ja ihmettelin, että jotain palkkioitako olen viimeksi ajatellut, jännittävää!

Olin jo alkanut krijoittaa tekstiä siitä, kuinka en ole päättänyt edes ensimmäistä palkintoa vielä, kunnes muistin. Niin, palkkionihan oli, että saan kirjoittaa blogiin vasta, kun olen "saavuttanut jotain".

Siis oikeasti, kaiken tämän vuosien mittaisen tehtävänhallinnan opiskelun jälkeen olen sitä mieltä, palkkio on sama asia kuin se, etten saa kirjoittaa blogiini sitä määrää kuin ennen ja samoin ehdoin. Täsmällinen, pieniin saavutettavissa oleviin osiin jaettu tavoite on mielestäni "saavuta jotain".

Hitto! Enkö sitten koskaan opi! Asiasisältö on hallussa, mutta toteutus vain kusee ihan joka kerta. Sanat tulevat naputelluiksi ennen kuin ajatus on valmis. Pitääkö nämä blogikirjoituksetkin alkaa kirjoittaa jollain leikkaa ja liimaa -menetelmällä, jotta tuon ominaisuuden saa pois?!

No, ainaki jätin itselleni porsaanreiän. "Saavuttaa jotain" voi periaatteessa tarkoittaa ihan mitä tahansa. Lasketaanko saavutukseksi, että useampikin keikka peräjälkeen on onnistunut paremmin kuin koskaan. Lasketaan, koska haluan kirjoittaa.

Jopa nämä minirutiinit ontuu! Kriittinen paikka on selvästi mikä tahansa tylsästä arjesta poikkeava, tällä kertaa kompastuskivenä oli keikkareissu ja siihen liittyvä kommunikointi sekä muutaman kaverin kanssa juttelu netissä, kun kerran olin sielläpäin liikkeellä. Joko pitää olla tiukempana, tai sitten reissun päälle pitää kehittää parempi säännöstö. Siis vielä selvennys: netin käytön rajoittaminen toimi 12 päivää. Mieletön putki, mutta uusi putki pitäs nyt saada, paremmaksi tuunattu.

Laskujen ja kuittien valokuvaaminen on myös rutiini, joka jo ehti kaatua. Älypuhelimesta ja sen kamerasta huolimatta.

Välillä tekis mieli lyödä ihan läskiksi ja tehdä vain ilahduttavia asioita. Hylätä kaikki velvoitteet, olla vain välittämättä.

Istuin pari tuntia sitten rautatieasemalla inspiksen vallassa ja kirjoitin kännykän muistiinpanoihin, mitä juuri nyt haluaisin olla tekemässä. Jotenkin siinä tajusi taas niin selvästi, kuinka harvoin koskaan missään onnistun toimimaan palon vallassa sellaisten asioiden parissa, joissa oikeasti olen hyvä. Keikkalavalla tietysti, mutta kotona en koskaan. Ilman tätä keskittymislääkettä se onkin kovin vaikeaa, mutta voisiko nyt jo viimein itsensä toteuttaminenkin onnistua? Säveltäminen, piirtäminen, mitä näitä nyt on.

Olisko sittenkin niin, että elämänhallintaa olisi haettava jännityksestä ja elämyksistä, kun niistä me addit kuulemma ammennetaan.

Ja näin, jälleen kerran, uhkaa kirjoitukseni päättyä pohdiskeluun ilman käytännöllisiä suunnitelmia. Jälleen kerran uhkaa myös harhautuminen aiemmin päätetyistä suunnitelmista. Jälleen kerran koen tämän, siis ajattelun, niin kovin raskaaksi ja vaikeaksi. Meinaan sortua ja luistaa ihan just nyt. Mutta ei, mun pitää saada tähän nakuteltua seuraavat toimenpiteet.

1. Vastaa kysymykseen, miten nettirutiinia voisi parantaa.
2. Palauta nettirutiini.
3. Alota kuittien valokuvaus.
4. Ota sähklpostin tehtävälistasta yksi asia päivässä ja hoida se.
5. Soita joka päivä pääinstrumenttia.
6. Kirjoita joka päivä sisaruksille äidille annettavaan lahjaan liittyvistä suunnitelmista.
7. Lopeta tekeminen ajoissa aina, kun huomaat meinaavasi jumittaa yhteen asiaan.
8. Opettele noudattamaan päivän tärkeimpien tehtävien listaa.
9. Noudata listaa, joka kertoo, mitä näennäisesti tärkeitä hommia tänään on ehdottomasti vältettävä.
10. Soita joka päivä siisteimmältä tuntuvaa sivuinstrumenttia.
11. Varmuuskopioi vanhan tietokoneen sisältö uudelle lainakoneelle.
12. Pidä lainakoneen sisältö järjestyksessä luomalla heti aluksi järkevä kansiorakenne.

Ja niin edelleen.

Tässä listassa ei ole mitään järkeä, mutta enpä sentään luovuttanut! Siinä konkreettisia toimenpiteitä, ystävät hyvät, ja huomenna lähtee heti aamulla kohdasta yksi!

Onneton toiminnanohjaus on kyllä asia, joka ansaitsisi ihan oman juhlapäivän ja miksei vaikka kansallisen teemaviikon, vai miksi niitä kutsutaan. Ehkä sitten löytyisi ratkaisukin. En vaan millään haluaisi uskoa, että tämä ihan oikeasti on näin vaikeaa!!!

Rutiiniraportti VII, palkkiot kokeiluun

Meneillään on pahimman luokan välttely. Tänään pitäisi saada koulutehtäviä palautettua ennen töihin lähtöä enkä ole aloittanutkaan. Töihin pitää lähteä kahdelta, ja lupasin itselleni, että tehtävät on tehty puoleenpäivään mennessä. Rutiinien rakentamisessa olen keskittynyt epäolennaiseen pipertämiseen. Nyt tarvittaisiin jotain, millä pureutua itse ongelmaan!

En koe pystyväni tapoihin, joissa kerran päivässä laitetaan saapuneet laskut ja kirjoitetut kuitit kansioon tai joka päivä lasketaan yksi fysiikan tehtävä. Yritän siis lähteä toisesta päästä liikkeelle - palkinnoista. En ole koskaan onnistunut ottamaan palkkiojärjestelmääkään käyttöön, mutta toisaalta en ole kunnolla yrittänytkään.

Palkkio tehtävien tekemisestä, tai mikä nyt milloinkin on tärkeintä ja onnellisuuttani edistävintä, on blogiin kirjoittaminen. Minipostaussarjassaani koittaa "palkkiovaihe" eikä uutta raportointia siis seuraa ennen kuin olen saavuttanut jotain.

Rutiineista VI, lista

Nimeän rutiinit, jotta voin paremmin seurata niissä pysymistä. Mukana aloituspäivät. Epäonnistuneet rutiinit eivät päässeet listaan, mutta jos on ollut vain pientä horjuntaa, pääsi rutiini mukaan.

Kannuntäyttö 7.5.16
Netinkäytön rajoittaminen 7.5.16
Raportointi 7.5.2016
Nukkumaanmeno ajoissa 10.5.16
Iltatoimien keskittäminen 10.5.16
Aamutoimien keskittäminen 10.5.16
Laskujen ja kuittien valokuvaaminen 12.5.16

Uudet:
Aamu-unet. Klo 12 jälkeen ei nukuta yöunia, vaikka uni olisi tullut vasta aamulla seitsemältä. Päiväunet tietysti saa ottaa. 14.5.16

Rutiineista V

Muutamiin ongelmakohtiin kaipaan hyviä rutiineja erityisen kipeästi. Eilen mainitsemani kirjanpito tuottaa jatkuvasti päänvaivaa. Kokeilen siis aloittaa näin alv-ilmoituksen jälkeisenä päivänä uuden tavan: jos huomasin ilmoitusta tehdessäni kirjanpidoasani viilattavaa enkä ehdi asiaa hoitaa, palaan korjaamaan tilanteen heti seuraavana päivänä eli touko-, elo-, marras- ja helmikuun 13. päivänä. Mikäli tämä ei onnistu, on homma hoidettava ehsottomasti heti 14. päivän aamuna, ja asiasta tehtävä kalenterimerkintä sekä laitettava muistutus ja pyydettävä läheistä valvomaan, että hoidan asian.

Eilinen päivä oli muuten melko onnistunut monelta kantilta. Siivoilin vinttiäkin ja ties mitä, virtaa riitti, kiitos ADD-lääkkeen. Paras tekoni koko päivänä oli antaa älypuhelin avomiehelleni ja pyytää piilottamaan se. Kokeillaanpa rakentuisiko siitäkin uusi tapa! :)

Lyhyesti rutiineista IV

Tämän aamun heräteostoksena latasin sovelluksen, jolla voin kuvata ja tallentaa kaikki yritykseni kuitit. Ehkä tärkein uusi rutiini alkanee tästä.

Kun saan käsiini paperisen laskun itselleni tai kun käsissäni on asiakkaalle lähtevä lasku, kuvaan sen välittömästi ja kirjoitan sovellukseen ainakin muutaman kirjanpidon kannalta olennaisimman tiedon. Näin kirjanpito on helppo hoitaa sitten myöhemmin. Jos kuva jää ottamatta, palaan asiaan aina ennen kuin julkaisen uuden blogikirjoituksen.

Sattuipa sopivasti, tänään on nimittäin taas alv-ilmoituksen jättöpäivä.

Muut rutiinit ovat pitäneet, ainakin suunnilleen...

Minipostaus minirutiineista III

Lisää tylsää rutiinien luettelointia. Näen tämän seurannan olevan ainoa tapa, jolla voin parantaa tapani.

Vesikannurutiini toimii edelleen.

Nettirutiini on pitänyt tiettyjen sivujen liiallisen lueskelun kurissa. Viimeinen sivun avaaminen klo 13.15 on ollut hyvä. "Hälytyksenä" on tunnin numeron muuttuminen kolmeksitoista, ehdin sen jälkeen sopeutua ajatukseen ja viimeistään klo 13.45 olen jättänyt ne sivut, joilla aikasyöppöjä vaaranpaikkoja piilee.

Olen saanut tehtyä tätä seurantaa, mutta se pitäisi ankkuroida paremmin johonkin tiettyyn toimintoon. Unille en saanut sitä paritettua.

Päiväunien kanssa on vähän niin ja näin. Pitää petrata!

Yöunien suhteen aloitan uuden rutiinin. Nukkumaan on mentävä heti kun väsyttää, vaikka jäisi TV-sarjan jakso kesken tai muuta mielenkiintoista olisi vielä tehtävänä. Muuten tulee kokonaan valvottu yö.

Iltatoimien suhteen pitää olla tarkkana. Olen kuin pikkulapsi, aina tulee noustua vielä kerran pissalle/juomaan vettä/syömään jotakin/pesemään hampaat, koska aiemmin unohdin. Eli kaikki nuo kerralla kuntoon, jos jostain syystä nousen sängystä illalla.

Aamulla sama. Olen päättänyt syödä marjoja, jogurttia ja erilaisia siemeniä aina aamupalaksi kera omega 3- ja omega 6-valmisteen sekä magnesiumin. Aamutoimissa tiivistämistä vaatii hiusten selvittely, joka kylläkin usein jää kokonaan tekemättä... Siispä edessä on hiustenleikkuu, 20 - 30 senttiä saisi lähteä.

Minirutiiniraportti II

Minipostaussarjan toinen kirjoitus, tällä kertaa myös lyhyt.

Rutiinit ovat pitäneet, mutta lääkkeen jatkamisen vuoksi päiväunille ei ole ollut tarvetta, ja tämä raportointi näköjään siirtyy yöunien yhteyteen.

Huomenna kehittänen uusia rutiineja, jee!

Hyvää yötä! :)

Minipostausten sarja rutiineista

Aloitan minipostausten sarjan, sillä lääkitys ADD:hen toimii nyt vähän paremmin, ja koen pystyväni opettelemaan uusia rutiineja ja raportoimaan niistä. Tämä voi jopa johtaa johonkin! Tällä viikolla olen jo aloittanut uusia minirutiineja ja tehnyt niihin liittyen pienet lupaukset, ja tänään koitan pitää niistä kiinni, vaikka onkin lääkkeestä välipäivä.

Meidän kraanasta ei tule juomakelpoista vettä, joten lupaan arjen yksinkertaistamiseksi seuraavaa:

Kun kaadan itselleni juomavettä, kaadan sitä suoraan viiden litran astiasta mukiini. Samalla täytän kannun, josta muut ihmiset mieluummin kaatavat vetensä. Näin säästyy voimavaroja päätöksentekoon ja tilanteen arviointiin tärkeämmissä asioissa kuin siinä, onko kannua taas täytettävä vai ei. Ei tarvitse hermostua siitä, että kannua pitää taas täyttää, kun sen tekee rutiininomaisesti aina. Santsikupin saa kaataa kannusta.
Jos erehdyn toimimaan toisin, paikkaan tilanteen täyttämällä kannun vedellä heti virheen tajuttuani.

Olen usein uupunut. Lääke helpottaa tilannetta, mutta tarvitsen silti paljon lepoa.

Kun väsähdän iltapäivällä, menen levolle puoleksi tunniksi. Jo vartin lepo tehostaa tutkitusti seuraavan tunnin tai jopa kolmen tunnin työtehoa. Samalla kokeilen yhden kerran päivässä meditointia. Lepoon voi liittää nettihetken, esimerkiksi tämän minipostaussarjan kirjoittamisen ja musiikin kuuntelun, jotka pidentävät vaakatasossa vietetyn ajan enintään tuntiin. Jos levolle meno viivästyy, toteutan sen myöhemmin mutten kuitenkaan kello kuuden jälkeen. Jos nukun kuuden jälkeen, kannattaa päiväunet jatkaa yöuniksi mikäli mahdollista.

Nettiriippuvuus nostaa välillä päätään, joten opettelen seuraavaa:

Kun huomaan koukuttuneeni tiettyyn nettisivuun, rajoitan sen käytön aamuihin. Klo 13.15 saa viimeisen kerran mennä kyseiselle sivulle ja korkeintaan puoleksi tunniksi. Jos lipsun, suljen selaimen ja piilotan nettilaitteet vaatekaappiin seuraavasta tasatunnista lähtien.

Rutiinien järjestelmällinen opettelu katkeaa aina johonkin. Siispä:

Kun olen menossa päiväunille, tarkistan ja raportoin blogiin rutiinien sujumisesta. Jos en jaksa tai unohdan, teen niin seuraavana päivänä.

Jospa tämä tästä! :)

Yhteiskunta on epäreilu ihmiselle, jolla on ADHD

ADHD:n myötä olen tajunnut, miten paljon yhteiskunta todella syrjii meitä tarkkaavuushäiriöisiä ja suosii muita. Me emme kerta kaikkiaan sovi tähän systeemiin sitten yhtään mitenkään.

Otetaan nyt vaikka kirjanpito. Eräs tuttuni sanoi, että hänen yrityksensä kirjanpitokulut ovat vuosittain 3000 €. Minä en voi maksaa tuollaisia summia, sillä minulla on ADHD enkä voi tehdä töitä niin paljoa kuin neurologisesti normaalit ihmiset. Minun kannattaa siis tehdä kirjanpitoni itse.

Kuinka on sujunut? Heikosti. Tällä ällillä saa kyllä hommansa hoidettua, mutta aikataulut venyvät ja vanuvat pahemman kerran. Tietyt hommat pitäisi kirjata muistiin kuukausittain, toiset jopa päivittäin. Arvatkaapa vaan onnistuuko! Kuitit ovat sekaisin läjässä, vaikka kuinka olen yrittänyt kerätä niitä yhteen kansioon ja rei'ittää kaiken heti. Turha tulla neuvomaan, miten pitäisi olla vain enemmän itsekuria, laittaa muistutuksia jne. Jos kuvittelee, että sellainen auttaa, ei ole syvällisesti ymmärtänyt, mistä ADHD:ssa on kyse. Toisekseen: silloin kun tuollainen kurinalainen toiminta onnistuu, sillä on ihan liian kova hinta. Henkinen kurinpito on rankkaa puuhaa. Ihminen itse voi uupua aivan täysin siitä, että pitää yrityksensä paperiasiat kunnossa.

Niin, kannattaisiko siitä kirjanpidosta kuitenkin maksaa? Ei, ainakaan minun tapauksessani. Kirjanpitäjän kustantaminen maksaa selvää rahaa, jota varten on tehtävä raakaa työtä, joka taas ajaa siihen samaan piippuun kuin kirjanpidon hoitaminen itse. Sillä erotuksella, että kirjanpitonsa hoitaa lyhyemmässä ajassa kuin tienaa 3000 €.

Mitä tilanteelle sitten voisi tehdä? En tosiaan tiedä. Jonkinlaista joustoa systeemiin olisi ainakin hyvä saada. Esimerkiksi arvonlisäveron ilmoittaminen vuosittain sen sijaan että se pitäisi ilmoittaa neljännesvuosittain tai kuukausittain. Valtio voisi myös kustantaa kirjanpitäjän kaikille yrittäjille. Moni uskaltaisi aloittaa yritystoiminnan, jos joku hoitaisi veloituksetta paperiasiat hänen puolestaan. Verot kulkisivat sutjakkaammin, mätkyiltä vältyttäisiin, stressi vähenisi, sairaslomat vähenisivät. Näin uskon.

Monessa asiassa tuntuu siltä, että meikäläiset vain ovat taakkana tälle yhteiskunnalle. Olemme niitä mattimyöhäisiä, jotka unohtelevat asioita, hukkaavat tavaroita, kolaroivat autoja, tiputtelevat lasiesineitä, puhuvat liikaa ja harkitsemattomasti, nukkuvat 13 h yössä eivätkä siivoa kotona saati tiskaa ja laita ruokaa. (Toki on huomautettava, että meistä on moneksi eivätkä nuo asiat aivan kaikkiin meistä päde.) Kaiken kukkuraksi iso osa vankiloissa istuvasta porukastakin on ADHD:sta kärsiviä, mikä minusta kertoo jostain jotain. Kuitenkin usein hoetaan, miten ADHD voi olla lyömätön etu, sillä se lisää luovuutta, ja lisäksi ADHD-henkilöt toimivat erinomaisesti kriisitilanteissa, sillä silloin heillä vasta alkaa raksuttaa. Monet meistä ovatkin hakeutuneet jännittäviin hommiin, vaikkapa ensihoitajiksi. Minusta tällainen positiivisten puolten hakeminen tuntuu naurettavalta. Omassa elämässäni on tällä hetkellä ADHD-piirteistä selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kaikesta ei voi syyttää vain lakipykäliä. Jopa merkittävämmässä osassa ovat muut ihmiset, jotka tavan takaa syyllistävät ADHD-läheisiään. ADHD:sta on aivan liian vähän tietoa saatavilla, ja hyvin monelta puuttuu diagnoosi kokonaan. Itselleni ei tulisi enää mieleenkään urputtaa kenellekään laiskuudesta tai muusta vastaavasta, kun tiedän toiminnanohjauksen ongelmien olevan niin olennainen osa ADHD:ta. Urputtamisesta ei seuraa se, että kotityöt yhtäkkiä mystisesti hoituvat. Siitä seuraa ainoastaan toisen ihmisen itsetunnon aleneminen, mikä taas voi johtaa epäasialliseen käytökseen ja esimerkiksi kostautua tarkkaavuushäiriöisen henkilön lapsille joskus tulevaisuudessa. Pahoinvointi voi tutkitusti välittyä sukupolvelta toiselle.

Rauhaa, rakkautta ja joustoa - niitä minä toivon lisää tähän maailmaan, vaikka poikkeuksellisen nipo tyyppi olenkin. :)

ADHD:sta, yo-kirjoituksista ynnä muuta sekalaista

Tiedättekö, minusta tuntuu että tämä toinen kokeilemani ADHD-lääke on jopa sopinut minulle oikein hyvin! Annoskokoa ollaan nostamassa, katsotaan kuinka sitten käy. Monia asioita en edelleenkään saa aikaiseksi, niin kuin vaikkapa analyysin kirjoittamista noista vaikutuksista, mutta ehkäpä sitten suuremmalla annoksella.

Tällä hetkellä vietän välipäiviä, sillä lääke loppui eikä mulla ole vielä uutta satsia. Eron huomaa eniten siitä, että heräämisen jälkeen vietän suurimman osan ajasta sängyssä löhöillen. Päivä valuu ihan eri tavoin hukkaan kuin lääkettä käyttäessäni. Jumitus on myös aivan eri luokkaa. Unen määrä on suurempi eli herään yleensä kunnolla vasta nukuttuani 10 tuntia ja silloinkin siihen, että avomieheni tarjoilee minulle kahvia.

Yo-kokeet muuten ovat takana. Persiilleen meni. Pääsyy oli ADHD, osaamisesta ei jäänyt kiinni tällä kertaa. Olin ottanut aivokapasiteetistani kaiken hyödyn irti pääsiäisenä opettelemalla muutaman uuden aihepiirin. Täydellisesti en tietenkään ollut opiskellut, mutta koe oli helppo ja osaamiseni olisi kyllä helposti riittänyt L:n saamiseen. Ei auttanut erillistila, lisäaika tai lääkkeet. Minkäs teet. Jospas edes c:n saisin.

Tämän päivän oivalluksia on vain muutama:
- Opettajan puheen ymmärtäminen ja seuraaminen on helpompaa, kun mutisee samalla itse puoliääneen sen, mitä hän sanoo.
- Opiskeluaikataulun täytyy olla itse tehty. Toisten tekemien aikataulujen noudattaminen onnistuu vielä huonommin kuin omien.
- Texturi on taivaanlahja! Kirjoitan tällä Macillani kaikista uusista termeistä muistiinpanot Texturiin sitä mukaa kun uusia termejä tulee vastaan. Koneeni hakutoiminto toimii erinomaisesti, joten tiedostoja on helppo ja nopea availla ja täydennellä.

Mitäs muuta... Avomieheni on lähdössä noin kuukaudeksi ulkomaille. Saapa nähdä, mitä mun elämänhallinnalle käy sillä välin, kuoleeko kaikki tomaatintaimet jne.

Meille ei muuten vieläkään tule juoksevaa vettä. Vedet pistettiin kiinni edellisen reissun aikana vuodenvaihteessa, eikä niitä kerta kaikkiaan ole tarvittu niin palavasti, että olisi saatu nähtyä päälle kytkemisen vaivaa.

Sama tuttu valitusvirsi vielä tähän loppuun. Rästihommia on niskassa kasapäin enkä tiedä, miten tilanteen selättäisin.

Mitä saa ruokakaupasta 24 eurolla?

Jaaha, inspis kirjoittamiseen antoi odottaa itseään. Yllättäen se kuitenkin heräsi ruokakaupan kassalla.

Vaihtelun vuoksi siis käynyt Lidlissä. Tässä teille analyysi siitä, mitä ostin eilen Sittarista.


Hintaan 24 euroa sieltä sai

- 2 kg omenoita
- keräkaalin
- 1 sipulin
- 400 g ruusukaalia

- 365 g leipää

- 2 x 250 g meetvurstia

- 500 g voita
- 1 l täysmaitoa

- kokonaisen kirjolohen

- 300 g sipsejä
- lakritsia
- muovikassin.


Nykyinen linjani kaupassa on entistä rennompi. Katson pääasiassa kilohintaa enkä ajattele ekologisuutta ja eettisyyttä, koska jos ajattelisin, en ostaisi mitään. Luomukin on niin ristiriitainen asia - tekeekö sillä kuitenkin luonnolle enemmän pahaa kuin hyvää?

Paras ratkaisu olisi kasvattaa ruokansa itse. Toistaiseksi en vain valitettavasti pysty siihen, joten näillä mennään.

...

Muita kuulumisia: lääkekokeilussa vaihdettiin seuraavaan lääkkeeseen. Ensimmäinen aiheutti liikaa tykytyksiä ja muita outouksia enkä oikein kokenut olevani oma itseni. Välillä esim. tilannetaju katosi ihan kummallisesti. Mitenkään ihmeellisesti ei ole tilanne tämän uudenkaan lääkkeen myötä vielä muuttunut, mutta parempaan päin.

Kontrollointi ja suorittaminen pannaan

Ajottain luen Leo Babautan kirjoituksia englanninkielisestä Zen Habits -blogistaan. Ne toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen ja kirjoittajalla on oma lehmä ojassa, mutta silloin tällöin löydän jotain uusia ajatuksia herättävääkin kirjoitusten joukosta.

Tänään tässä mummon huoneen nojatuolissa istuessani iski tämä. Miksi yritämme kontrolloida kaikkea, kun kuitenkin vain epäonnistumme yrityksessämme? Miksemme vain yrittäisi olla tietoisemmin läsnä? Muotisana mindful nousee tuolla esiin. Mindful, mindfulness.

Niin, olla tietoisesti läsnä. Minulta se ei ainakaan onnistu. Juuri tänään oli taas puhetta perheenjäsenteni kanssa tästä päänsisäisestä sekasotkustani. Yritin selittää, miten en todellakaan ajattele, mitä olen juuri tekemässä, vaan aina jotain ihan muuta. Pääni on täynnä sanoja: ulospäinsuuntautunutta sisäistä puhetta, mutta myös junnaavia muutaman sanan "korvamatoja" etuperin ja takaperin, joskus musiikkiinkin liittyen tai jollain tietyllä rytmillä toistuen. Ja aina soi päässä joku kappale.

En kiinnitä asiaan paljoa huomiota eikä kyseessä ole sellainen elokuvan taustamusiikin tapainen soiminen, vaan monivivahteisempi kokonaisuus. Melodia voi palata mieleen yhdistyneenä paikannimikylttiin, jonka tekstin näin hetken aiemmin autolla ajaessani. Melodia tai rytmi voi vain soida omana itsenäisenä korvamatonaankin, sillä tavoin kuin korvamadot yleensä soivat. Jos nyt noin voi sanoa... Melodia painuu taka-alalle huomioni ulkopuolelle, kun ajattelen jotain muuta, mutta muistuttaa aina välillä olemassaolostaan.

Korvamadot myös vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Alkuviikosta töihin ajaessani näin auton, jonka rekisteritunnus oli YCM. Päässäni alkoi välittömästi soida YMCA. Samana päivänä mietin, miten selittäisin tätä sanojen väärinpäin kääntymistä jollekin tuttavalle, ja viittä minuuttia myöhemmin tajusin päässäni soivan Nylon Beatin biisin, jossa mainitaan "sanoja väärinpäin latasin yllättäin". Tämä tapahtui aivan täysin tiedostamatta. Pääni sisäinen hakukone toimii automaatiolla. Tänään kaupan parkkipaikalla huomasin ajatusteni jumahtaneen lauseeseen "ehkä vois käydä kävelyllä tänään, näänät ällyleväk ädyäk siov äkhe", sitten ajattelin jotain muuta, ja ajattelin, miten tätäkin jollekin selittäisin, ja tuo lause taas palasi mieleeni korvamatotyyliin, usein sanajärjestys vähän väärin tuossa väärinpäin olevassa osuudessa.

Niin. Miten tällä päällä sitten oikein pitäisi kyetä jotain ajattelemaan? Ajatteluni on joko merkityksetöntä mielessä pyörivien sieltä täältä mukaan tarttuneiden sanojen tarkkailua tai sitten oma ääneni kuivaharjoittelee päässäni keskusteluja milloin kellekin vastapuolelle. En mitenkään rakasta omaa ääntäni ja halua kuunnella sitä koko ajan, mutta siellä se vaan pälpättää. Ja niin ne soivat ne korvamadotkin, pidin niiden kuuntelusta tai en. Koskaan en harrasta sisäistä puhetta itselleni - sisäinen ääneni ei esimerkiksi hauku tai kehu minua koskaan. Pelottavaahan se olisi, jos minuuteni olisi jakautunut niin, että voisin puhua itselleni. Joku mindfulness-harjoittelu taitaisi kyllä olla paikallaan. Mitä teidän päässä pyörii vai onko siellä hiljaista ja rauhallista?

Pointtikin minulla kai oli, kun tätä kirjoitusta aloin nakuttaa... Tunnustan, että pyrin Leon mainitsemaan kontrollointiin. En kuitenkaan paikkaa toiminnanohjausyrityksilläni tunteita, yritän vain saada tehtyä valveillaoloaikana muutakin kuin istuttua tuolilla. Mielestäni en odota paljoa. Haluan elää. Tiedostan, että kontrollointiyritykseni menevät poikkeuksetta pieleen. Havaitsen, että tästä huolimatta sisäinen puheeni heittelee ilmaan passiivissa olevia ehdotuksia, siis ei edelleenkään puhu minulle, mutta laukoo ääneen totuuksia ja muistuttelee asioista: "voisi käydä kävelyllä", "pianoahan voisi soittaa", "niin, joskus tässä viikonloppunahan oli tarkoitus täydentää tehtävälistaa ja tehdä siitä tärkeimpiä asioita".

Ehkä kyseessä ovat enemmänkin sisäiset odotukset kuin kontrollointi. Vaikkei tiedostava läsnäolo (toistaiseksi) ole minulta onnistunut, voin yrittää alentaa odotuksiani. Sen sijaan, että säntäilisin ulos kävelylle vain jostakin sääilmiöstä kuten tuosta kirkkaasta auringonpaisteesta johtuen, voin aivan rauhassa istua juuri tässä. Mummo kuorsaa ja minä nautin laatuajasta kirjoittamisen ääressä. Seuraavaksi hengittelen ja havainnoin ympäristöäni ja yritän jättää omaan arvoonsa ajatukset, jotka vihjaavat, että tänään pitäisi vielä valoisan aikaan kävelyllekin ehtiä. Ei pidä. Minun ei tarvitse kiirehtiä eikä ehtiä yhtään mitään. En ole edes kolmeakymmentä, aurinkoisia helmikuisia talvipäiviä tulee vielä toisia. Matkustin tänne viettääkseni aikaa läheisteni kanssa, ja sen laatuajan saaminen olkoon ainoa vaatimukseni seuraavien päivien aikana. Terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan suorittaminen ei kuulu tähän lomaan yhtään. Vaikka auringonvalo ja lumi tuovat minulle iloa, en aio alistua siihen, että niistäkin nauttimaan lähteminen uhkaa muuttua suorittamiseksi.

Sukkakuume ynnä muita opiskelua haittaavia asioita

Lähtihän se siitä! Sain katsottua opetusvideoita noin kolme tuntia. Kaupankäynti ei kuitenkaan sujunut ihanteellisesti. Ensin olin netissä ihan liikaa, mutta tilanne parani loppua kohden.

Opiskelun aikataulu ei ole pitänyt sitten yhtään. Lipsun vain pahemmin ja pahemmin. Urakka näyttää epätoivoiselta. Minulla on enää muutama päivä aikaa kertauskurssin kokeeseen. Sitä jo lykättiin kertaalleen. Ihan hulluahan sinne on mennä, kun en ole edes käynyt kaikkia kursseja. Pään yllä roikkuva häpeänuhka on kuitenkin parhaiten motivoiva asia, jonka tiedän. Sain aamulla katsottua pari videoklippiä, minkä jälkeen lähti menemään alamäkeen. Sen pidemmälle ei häpeänuhka ole tänään vielä riittänyt.

Muistini on todella lyhyt. Tänään en enää edes muistanut, että minulla oli joku kaupankäyntikikka ollut eilen. Tosielämän kaupankäynti sentään sujuu vähän paremmin: sain Huutiksessa myytyä pari tuotetta. Ekat myyntini ikinä!

Jouduin eilen sukkakuumeen valtaan, mikä osaltaan vaikeutti opiskelua. En voinut ajatella mitään muuta kuin villasukkamalleja, eikä sopivaa tuntunut millään löytyvän. Tänään sekin ratkesi ja sain viimein päätettyä mallin vaaleanpunaiselle sukkalangalle, jota loppuvuonna ostin! Muistini ei ihan tämänkään asian suhteen pelannut: huomasin nimittäin tallentaneeni FB:ssä ohjeen hienoon villasukan varteen jo aikaa sitten. Miksi muistini pitää olla niin toivottoman huono?! Miksi pyörä pitää keksiä aina uudelleen?!

Tällaista ajatuksenvirtaa. Yritän aloittaa opiskelun jälleen, kauppaa käyden.

Kaupankäyntiä

Olen ollut viime aikoina todella jumissa.

Viime kirjoituksessani linkkaamani ADHD-kyselyn sain tehtyä, mutta oikeastihan minun olisi pitänyt sekin aika opiskella. Nytkin minun pitäisi opiskella, ja ahkerasti pitäisikin! Sen sijaan olen vain selaillut netistä villasukkamalleja ja ties mitä muuta.

Aamulla kuitenkin sain ehkä puoli tuntia aherrettua. Otan sen merkkinä, että toivoa on. Loppuillan elämänhallintakikka onkin siis kokeilu nimeltään "kaupankäynti".

Vartin nettiaikaa saa kolmella vartilla opintoja. Useimpina päivinä tällainen ei toimisi, mutta tänään voisi toimiakin. Kerron sitten, kuinka kävi. Jos tämä onnistuu, voisin melkein teipata seinälle "hinnaston", jossa näkyy, mitä voi tienata milläkin aherruksella.

Onkohan siellä näyttöjen toisella puolella ketään muuta, joka olisi kokeillut vastaavaa?

Vastaa ADHD-kyselyyn

Onko sinulla ADHD tai ADD? Haluaisitko auttaa kaltaisiasi?

Mikäli vastasit kyllä, vastaa toki myös tähän kyselyyn. Sen tarkoituksena on selvittää ADHD:n ja ADD:n hoitoon liittyviä asioita. Se on suunnattu aikuisille ja nuorille, mutta vanhempi voi kyllä käydä vastaamassa lapsensa puolesta.

Kuinka helppoa oli saada diagnoosi? Etkö vieläkään ole saanut diagnoosia yrityksistä huolimatta? Jos olet kokeillut lääkkeitä, millainen oli niiden vaikutus elämääsi? Oletko saanut muita tukitoimia ja auttoivatko ne? Mitä terveisiä haluaisit lähettää "nenteille" eli neurologisesti normaaleille? Entäpä lääkäreille?

Kysely ei ole osa mitään virallista tutkimusta, vaan tein sen ex tempore kerätäkseni tietoa ja auttaakseni siten muita. Vastauksia on tullut joitakin kymmeniä, mutta lisää tarvitaan.

Kyselyyn pääset klikkaamalla tätä linkkiä:

ADHD, lääkitys ja tuki

Ikuinen nimimerkkiongelma

Olin taas aikeissa huudella täältä apua nimimerkkiongelmaan. Pähkäilin, millä ihmeellä keksin itselleni toimivan nimimerkin.

Oon yrittänyt tuijottaa tota blogini ensimmäistä kirjoitusta, kertoisiko se ratkaisun kun kerran kertoo minusta.

Hyvän nimimerkin tunnistaa vain ja ainoastaan tunteesta. Jos se tuntuu omalta, se on oikea.

Jos toisen ihmisen blogiin kommentointi jää kesken, koska tajuat ettet halua kommentoida juuri tällä nimimerkillä, on se silloin väärä.

Käyttämäni nimimerkin ongelma taitaa sittenkin olla sen henkilökohtaisuus - kyseessä on lempinimi lapsuudesta.


Aiemmin vitsailin, että voisin vaikka vaihtaa nimimerkkiä kerran kuussa niin kauan, että löydän sen oikean. No, siltä tämä nyt kovasti näyttää... Miellyin kovasti ajatukseen olla 'Punatukkainen tyttö', mutta toimisiko se kuitenkaan? Voisinko käyttää sitä vuosikymmeniä? Voiko viisikymppinen kirjoittaja olla Punatukkainen tyttö? Nelivitonen? Seiskavitonen? Kolmekymppinen? Minähän nimittäin olen kohta kolmekymppinen...

No, harkitsen vielä. Mielessäni pyörii myös yksi muu nimi, ihan oikea suomalainen naisen nimi, joka on yksi minun etunimistäni.

Tekee mieli pyytää apua tähän ongelmaan, mutta kuka muu tämän muka voisi ratkaista kuin minä itse?

Että ärsyttääkin, miten näin pienestä asiasta voikin kehittyä näin häiritsevä ongelma!