Opin viikko sitten, ettei tarkkaavaisuushäiriöisellä opiskelijalla ole koetilanteessa mahdollisuuksia suoriutua paremmin ellei koetilannetta muuteta ja vaikkapa anneta kokonaan toisenlaista mahdollisuutta osaamisensa näyttämiseen. Itse ei asialle mitään voi, vaan muutos on haettava ympäristöstä.
Olen valinnut väärän lähestymistavan. Minun on muutettava ympäristöäni, jotta voin muuttaa toimintaani. Niin yksinkertaista, niin kaunista!
Vesikannurutiini toimii, koska kaikki siihen tarvittavat välineet ovat lähekkäin ja tekeminen helpompaa kuin että edes harkitsisi lykkäämistä.
Otan keskittymislääkkeet aamulla, koska sänkyni vieressä on vettä pullossa ja kapselit dosetissa.
Netin välttely onnistuu parhaiten, kun annan kännykkäni avomiehen piilotettavaksi.
Kahvinjuonnin välttely onnistuu, koska lipsahdusten sattuessa villisti pomppivan sydämen antama negatiivinen palaute on välitöntä.
Hampaat pesen, koska keskittymiseni rakoilee entistäkin pahemmin siitä, jos keho viestittää hampaiden tuntuvan olevan pesun tarpeessa.
Ja niin edelleen.
Aion vaatia enemmän ympäristöltäni. Tänään on edessä siivous- ja järjestelyurakka, jossa ykkösnäkökulmana on käytännöllisten ratkaisujen löytäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähän päivääni kommentilla! :)