tiistai 2. elokuuta 2016

Talokaupoilla

Tilanne:

Muutamme, sillä mieheni on halunnut pitkään etelään paremmille kasvuvyöhykkeille, ja minun opintojeni alkaessa oli hyvä syy valita paikaksi vähän kalliimpi seutu sopivalla etäisyydellä yliopistosta. Näihin molempiin vaatimuksiin lisäsin vielä kolmannen: haluan vanhempieni, isovanhempieni ja sisarusteni läheisyyteen, seudulle, jolla muutenkin on kavereita ja tuttavia. (Toinen siskoistani on kylläkin tällä hetkellä Etelä-Amerikassa, mutta se ei kuulu nyt tähän.)

Piti pikaisesti miettiä, mikä on merkityksellistä. Tämän seurauksena ostimme talon ja reilun hehtaarin maata. Kauppakirja on vielä allekirjoittamatta, mutta pidän asian sujumista loppuun melko varmana, kun tarjouskin jo hyväksyttiin lainaehdolla ja sillä ehdolla, että talon saa muutettua loma-asunnosta asuinkiinteistöksi.

Vettä sinne(kään) ei tule, mutta kaivo on keksitty, ja pohjavesialueella asian suhteen ei pitäisi tulla mitään ongelmia. Viranomaiset tuskin keksivät sanomista jäteveden käsittelystä kantovesitaloudessa, jossa putkea ei tule sisälle taloon. Sähköt on, niitä tarvitsee avomiehen verstaan toimintaan.

Minun pitää ottaa asuntolainaa. Opintolainaakin kai olisi haettava, sekä opintotukea tietysti. Yrityksen kirjanpito pitäisi saattaa ajan tasalle. Ottaa yliopistoon yhteyttä erityisjärjestelyistä. Ja ties mitä! Lainan tarve (puolikas talosta, rahaa remonttiin yms.) on noin 35 000 euroa. Tukikuukausia on sen verran jäljellä, että opintotuella saan maksettua jo paljon lainaa pois. Asumislisää en tietystikään tule saamaan. Yritykseni tuottanee tasaiseen tahtiin, mutta verotettava tulo pysyy pienenä, koska ohjaan tuotot toiminnan laajentamiseen uusilla hankinnoilla.

Suurkiitos asioiden vähittäisestä etenemisestä kuuluu tuolle poikaystävälleni, joka sentään sai aiempien vuosien kirjanpitoni ja ison joukon tämän vuoden tositteita ulos hajonneelta tietokoneeltani. Kaikki on nyt niin hirvittävän hankalaa, olen pitänyt välipäiviä lääkkeestäkin. Sen vaan sanon, että talokauppoja tuskin olisi saatu vietyä näinkään pitkälle ilman lääkitystäni. Lääkityksestä haluan myös huomauttaa, että mitään vieroitusoireita ei ole välipäivinä ollut. Sokerista tai kahvista pidättäytyminen on tuhat kertaa kamalampaa! Alkoholikin aiheuttaa krapulaa, mutta tämä lääke ei mitään. Niin kuin moni on sanonut: jos sokeri keksittäisiin tänä päivänä, se olisi apteekkitavaraa. No, ovathan nämä annostukset toisaalta tosi pieniä, joten ei pitäisi vertailla.

Masentaa, että juuri nyt minun oli tarkoitus olla mökillä nauttimassa perheeni kanssa ihanista kesäpäivistäni. Sen sijaan olen kotona satojen kilometrien päässä nakuttamassa kirjanpitoa, joka ei tule valmiiksi sitten millään. Lainan saamisella olisi jo kiire, mutta arvatkaa vaan, olenko ottanut yhteyttä moneenkaan pankkiin! Argh, sanon minä!

Vähän lohduttaa, että täällä sentään on järvi, jossa uittaa varpaitaan aina tauoilla. Ja vattupuska, josta voi käydä syömässä aamupalansa ilman sen kummempia leivänvoiteluita ja muita hankaluuksia.

Menen jatkamaan katumusharjoituksia rästiin jääneen kirjanpidon pariin.

2 kommenttia:

  1. Jänskää! Tervetuloa etelämmäs! :)
    Ja onnittelut fysiikan opiskelupaikasta! Toivottavasti hommat lähtee sujumaan yliopistolla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Eiköhän ne tästä lähde, mutta ennakkotiedustelujen perusteella vaikuttaa, ettei siellä ihan tajuta, missä ulottuvuuksissa tämä vaiva opiskeluihin vaikuttaa.

    VastaaPoista

Piristähän päivääni kommentilla! :)