Aina voi olla huonommin

Nyt kyllä oikeesti taas **tuttaa. Elämä on pelkkää säätöä! Mikä edes on se päämäärä, jonka vuoksi tätä kaikkea säätöä jatkan ja jaksan? Mitä niin hyvää kaikesta säädöstä seuraa, että se oikeuttaa laiminlyömään ystävät ja perheenjäsenet? Kuinka ison prosentin elinvuosistaan voi laittaa siihen, että selvittelee tilannettaan ja entisiä sotkujaan ja muka rakentaa tulevaa? Millaista tulevaa, sellaistako, missä kaikki aika käytetään sen jälkeen tulevan rakentamiseen? Miksi olla läsnä tässä ja nyt, kun hetkessä eläen huomaisi vain, että hetki on säätöä, edeltävä hetki oli säätöä, ja seuraava hetki tulee olemaan sitä myös?

Mä en jaksa jatkuvaa lässynläätä, että kyllä se siitä ja kohta on kaikki paremmin. En kyllä jaksa sitäkään että meditoihan nyt vähän ja kun laitat silmät kiinni ja hengität niin huomaat, kuinka kaikki onkin tässä ja nyt ihan ookoo. Kun ei ole, ja kun sitä toistakaan ei ole. Ja kun koko kroppa on niin *****nan jumissa ettei osaa edes hengittää oikein!

Sen sijaan jaksan kyllä ajatella, mikä kaikki ei ole paskasti. Tehdäänpä ihan luettelo.

- Valtavat virheet. Vaikka milloin mitäkin typeryyksiä teen ja sanon, niin valtavilta megamokilta oon välttynyt. (Enkä nyt laske megamokiksi esim. mitään paperisotkuja joita mulla on yrityksellä meneillään.) Välillä hakkaan päätäni seinään melkein kirjaimellisesti, mutta srllaisilta megamokilta olen kyllä välttynyt, että olisin pahoittanut toisen mielen selän takana, että minulla olisi valtavia salaisuuksia joita pimittää avopuolisolta tai muilta läheisiltä. Tilanne voi pysyä, kunhan pysyn erossa alkoholista, joka laskee impulssikontrollia entisestään ja saa unohtamaan ajattelun, ja joka tähän asti keräämäni kokemuksen perusteella ei sovi minulle yhtään.

- Liian iso asuntolaina tms. Kunhan pysyn budjetissa, on kaikki raha-asiat ok. Ja kunhan teen sen budjetin enkä kuvittele mielessä viittä eri budjettia, rinnakkaista ja/tai vaihtoehtosta.

- Vois olla, ettei mulla vieläkään ois kirjanpitäjää.

- Vois olla että oisin alottanu yritystoiminnan jo aikaa sitten ja mulla ois plakkarissa vuosikausia enemmän paperikasojen keskellä epätoivosena istumista.

- Vois olla, ettei mulla ois yliopistolla mitään erityisjärjestelyjä ja ihmettelisin vaan miks kaikki muut onnistuu niin helposti osallistumaan ja etenemään aikataulussa.

- Vois olla, että olisin lupaillut vieläkin useammalle ihmiselle asioita, joita en voikaan pitää, kun unohtamani realiteetit tulevat vastaan.

- Vois olla, että provosoitusin huutamaan siskolleni kuten ennen vanhaan. Vois olla, että riitelisin avomiehen kanssa, vois olla että näin 8 vuoden seurustelun jälkeen nalkuttasin jostain. Mutta ei, satunnaisia lipsumisia lukuun ottamatta provosoitumiseni tai kuvitellun provosoinnin kohteeksi joutuminen ei näy useinkaan päälle päin.

- Vois olla että olisin seurustellut 8 vuotta jonkun vitsin hunsvotin kanssa, mutta näin ei ole. ( Sori, kaikki hunsvotit, kyllä mä ymmärrän teitäkin, mutta tässä nyt oli tällanen itsekäs näkökulma. Tekin ootte hienoja ihmisiä ja muistakaa ettei saa liikoja syytellä itseään mistään. Tsemppiä!)

- Suomessa vois olla sota tai akuutti sodan uhka. (Joo tää kortti oli pakko käyttää.) Vois myös olla, että rakas Suomen luonto olis muuttunu syystä tai toisesta tunnistamattomaks tai menny täysin pilalle, mutta on täällä vielä vaikka mitä jäljellä!

- Vois olla että puuttus raajoja, älliä, kuulo, näkö, muuta terveyttä, perheenjäseniä, koti, työ, opiskelupaikka, omalaatuisuus, näkemys tai vaikka oma aika. Kaikkia näitä mulla on.

- Vois olla etten vieläkään ois perustanu ammattiin liittyvää blogia, mutta viimein mulla on myös se! Pian kohta sinne jotain kirjotankin, toivottavasti... Vois olla etten ois kirjottanu mitään aiheita ja ideoita muistiin, mutta olen!

- Vois olla, että joutusin kaikennäkösten viimeaikasten sössimisten seurauksena näjemään nälkää, mutta enpä joudu. Hapankorpun päällä oli niin voita, juustoa, metukkaa kuin vihreääkin, ja leipääkin ois kuhan sulaa. Ja lämmintä ruokaa saa joka päivä, kun vaan tekee.

- Läheiset tuntee mut. Vaikka puuttus hoitotahto ja testamentti, kun en vaan saa niitä aikaan enkä kerkiä, niin eiköhän asiat jotenkin mallilleen järjestyis.

- Vois olla paska itsetunto mutta sen sijaan arvostan vahvuuksiani, kuljen pitkin maaseutua ja kaupunkia ihan ilman meikkiä, uskon itseeni ja ties vaikka mitä!

- Vois olla, että loppus asiat kesken tästä listasta, mutta vaikka mitä tulee jatkuvasti mieleen.

Sallitaan nyt yksi perätön optimismi: Ehkä huhtikuussa kaikki on paremmin. Ehkä riittää yksi kuu, maaliskuu, ja säädöt olisikin säädetty ja tämä tyttö tulisi järkiinsä.