Minimalismi ja yritystoiminta

Minähän en tunnetusti ole kovin minimalistinen henkilö. Kaikki elämässäni rönsyilee ja on sekavaa ja epäluotettavaa kuin blogini tunnisteluettelo.

Minä niin mieluusti keskittyisin pääasiaan, jos joku vain kertoisi - niin että myös uskon - mikä se pääasia missäkin tilanteessa on. Itse en näe metsää puilta, sillä on kai tekemistä näiden aivoneurologisten juttujen kanssa. Suomeksi sanottuna: luonteelleen ei paljon mitään voi.

Sitä suuremmin kuitenkin ilahdun, kun oivallan, missä voin luontevasti yksinkertaistaa. (Kaavoihinsa kangistuneelle oivallusten toteutus on asia erikseen, ei mennä nyt siihen...)

Yrityksessäni minimalismia kohti kulkevat ainakin:

1) Kirjanpito.

Kaikki paperit tulostetaan, laitetaan samaan kuoreen ja lähetetään kirjanpitäjälle. Se siitä. Ei miettimistä, hän kyllä kertoo, jos jotain puuttuu tai on liikaa. Yhteistyömme on hädin tuskin alkanut, ja jo nyt voisin suudella kirjanpitäjääni! (Joka on miespuolinen, jota en ole ikinä nähnyt, ja onneksi en itse ole mies ja kirjoita nyt sihteeristäni, yhteiskunta antaa ehkä tämän sopimattomuuden vielä anteeksi.) Niin ihanaa - minun ei itse tarvitse tietää, osata ja selvittää kaikkia byrokratian mutkia! Vaikka kyse onkin vain omasta pienestä yhden hengen yrityksestäni, niin mikä tunne, kun vastuu vierähtää muualle! Vielä mahtavampi tunne tulee tästä: minä osasin päästää irti. Minä, kaikkien nipojen ja vaativien "minä itte" -tyyppien äiti! Kannatti lukea joskus siitä, miten priorisointi ja delegointi ovat tärkeitä yritysjohtajalle. Meitsistä kasvaa vielä suuri bisnesnainen. Kohta vaan makoilen aurinkovarjon alla drinksuja siemaillen jossain toisella mantereella hiekan ja meren häikäistessä coolien aurinkolasien peittämiä silmiäni, ja joku muu hoitaa hommat puolestani. Okei, ihan vielä ei olla siinä pisteessä, mutta ehkä jonain päivänä. Ja lupaan tehdä ainakin ne keikat itse, jotka on 50 m säteellä mun aurinkotuolista.

2) Vakuutukset.

Mulla on paljon kalustoa, jota ei kannata vakuuttaa. Vakuutusmaksun maksaminen kaikesta kalustosta kymmenen vuoden ajan olisi isompi tappio kuin parin esineen hajoaminen tai tuhoutuminen silloin tällöin. Minun ei ole edes mikään pakko hankkia tilalle uutta, voin vain hyväksyä tappion ja jatkaa ilman yhtä tavaraa. Päätin siis, etten vakuuta, asiakkaat saavat tehdä sen, jos kalustoa on heillä. Kotivakuutuksen piikkiinkin menee moni juttu. Kotivakuutuksetkin ovat itse asiassa vähän monimutkainen juttu. Koskaan ei voi olla varma, mitä korvataan: on omavastuita, ylärajoja esineiden arvolle, kikkoja siinä millaiset sopimukset minun kuuluisi asiakkaiden kanssa kirjoittaa jne. Ikävähennyksistä puhumattakaan. Ja kaikki se vaiva, kun asioita selvitellään! Jo nyt sopimuksia tehdessä (en minä halua käyttää aikaa siihen, että vakuutusyhtiö saa rahaa!) mutta entä sitten, jos jotain sattuisi? Ei mulla olisi edes sydäntä alkaa johonkin paperisotaan ja pyytää toista osapuolta korvaamaan yhtään mitään. Sitä paitsi koko vakuutussysteemi on minusta jotenkin mätä.

Bonuksena keksin, että voinhan alkaa myydä lisätuotteena täydellistä vastuuvapautta (pl. tilanne, että asiakas yrittäisi varastaa kalustoani ja jäisi verekseltään kiinni sen myymisestä netissä). Kirjanpitäjäni <3 mukaan niin voi tehdä, Suomessa on sopimusvapaus. Muutama asiakkaistani jo vastasi, että ovat kiinnostuneita maksamaan vastuuvapaudesta, vaikka kotivakuutus löytyykin! Näin saan ohjattua rahoja vakuutusyhtiön sijaan itselleni, että kukaan ei vain ottaisi erikseen vakuutusta minulta lainatuille jutuille. Samalla kertyy vararahastoa, tai oikeammin vain ylimääräistä tuloa, jolla voin ostaa lisää kalustoa jo nyt eikä vasta vahinkotilanteessa.

Tämä kaikkihan olisi tosi yksinkertaista ja hienoa, jos vain joku nyt patistais mua tekemään ne vastuuvapaussopimukset ja mainostamaan tätä vaihtoehtoa asiakkaille...

3) Laskutus.

Mulla ei ole mitään halua, miten lakikiemuroiden mukaan laskutusjuttujen kuuluisi mennä, mutta mulla on mahdollisimman paljon käytössä systeemi, jossa asiakas maksaa samalla laskulla ja viitenumerolla aina uudelleen, kun jonkin palvelun minulta ostaa. Esim. soittotunti helmikuussa -> teen laskun, soittotunti maaliskuussa-> asiakas maksaa saman summan samalla helmikuisella viitteellä.

Aion jatkossa lisätä yksinkertaisuutta tietoisesti. (Muistuttakaa, etten unohda! Patistakaa, että saan aikaan!) Nimittäin kuten tässä yhdessä kirjoituksessa mainitsin, olin unohtanut että minimalismi on olemassa. Kyllä sitä katsantokantaa kannattaisi aktiivisemmin ujuttaa elämän eri osa-alueille, jotta saisi säästettyä aikaansa ja hermojaan. Esimerkiksi ajopäiväkirjan pito on mulle aina ihan ylivoimaista, mutta olen nyt suunnitellut Google Forms -kaavakkeella tehtävää päiväkirjaa, jota voisin nakutella autossa aina ajon päättyessä ja tulostaa sitten taulukon koneelta kerran kuussa.

Elämä on lyhyt, nautitaan siitä niin kauan kuin sitä kestää!