Sanojen merkitys ajattelussa on valtava. En ole halunnut myöntää aiemmin psykologian väittämää kielen ja ajattelun tiiviistä yhteydestä, mutta nyt se on myönnettävä.
Mulla on niin usein ollut ihan toope olo. Pohtiminen on ollut vaikeaa, en tunnu saavan ajatuksista kiinni. No, olen nyt tajunnut, että kysymykset vain ovat olleet aivan vääriä! Olen kysynyt itseltäni asioita käyttäen termejä, joita en syvällisesti ymmärrä. Niin kuin tämä keskittymishäiriö... En vain ollut ikinä riittävän syvällisesti ymmärtänyt, mitä keskittyminen on! Tuon jälkeen päähäni on alkanut putkahdella tavallisia sanoja, mutta tarkempi merkitys mukanaan.
Viimeksi viikko tai pari sitten tajusin, että sana tavoite on ollut ajattelussani aivan väärässä merkityksessä. Ei tavoite ole asia, jonka noin vain voi järkeillä ja päättää, ja sitten alkaa toimia näiden tavoitteiden mukaan. Tavoitteitaan ei voi asettaa, minä en ainakaan voi, vaanne täytyy rehellisesti ja rehdisti tunnistaa. Asettamiani tavoitteita en saavuta, mutta aidot sisältäni kumpuavat tavoitteet saatan voida saavuttaa, kun vain löydän sanan noille tavoitteille.
Esimerkiksi laatuaika perheen kanssa ei ole tavoite eikä jokin tietynlainen parisuhde. Opintojem saattaminen kunnialla seuraavalle tasolle ei myöskään ole tavoite. Todellinen tavoite, kuten minä asian nyt ymmärrän, on jotain paljon syvempää. Tavoite on minulle oikeastaan sama kuin tarve. Minulta pitäisikin tavoitteista kysyessä kysyä niiden sijaan, mihin minulla on palo, missä asemassa haluan yhteiskunnassa olla, mikä ajaa minua eteenpäin. Laatuaika vanhempien ja sisarusten kanssa on väline tietyn tunnetilan saamiseksi, ja tuo tunnetila, kuinka epäitsekäs tai itsekäs onkaan, on se varsinainen tavoite. Välitavoitteina voi myös pitää tietynlaisia tilanteita, siis paikkoja ja vuorovaikutuksia, joihin haluaa päätyä ja joiden haluaa olevan tietynlaisia.
Niin, tämä varmaan kuulostaa todella oudolta, mutta minulla elämänhallinnan ja ajattelun lukkoja näyttävät avaavan nimenomaan tällaiset pienet yksityiskohdat. Ja ties vaikka tästä poikisi apua muillekin, kielellisyydestä elämänhallinnan apuna.
Tähän mennessä en ole kyennyt nimeämään tavoitelistaa, joka ei muuttuisi kysyjän mukaan tai olisi täynnä satoja tavoitteeksi kutsuttuja juttuja. Mitään yläotsikoita en haaveilleni ole osannut laittaa enkä mistään luopua. Olen saattanut käyttää tavallisten tavoitteiksi mainittujen aiheiden rinnalla sellaisia sanoja kuin vaikkapa vapaus, mutta nyt mietin, onko vapauskin tavallaan vain väline. Luonnonsuojelu ja luonnonläheisyys, oikeudenmukaisuuden tavoittelukin, kaikki arvotkin ovat "vain" välineitä.
Mitäkö tavoitteeni sitten ovat?
Tavoitteenani on
1) saada toteuttaa, kehittää ja ilmaista itseäni
2) saada esitellä tietojani ja taitojani, olla myönteisen huomion kohteena
3) olla luotettava ja tuottaa muille hyvää mieltä - olla lupaamatta työssä ja vapaa-ajalla sellaista, mitä en voi pitää
4) saada nautiskella lämmöstä ja turvasta, luonnosta ja elämyksistä, olostani ja ympäristöstäni ylipäätään niin seikkailuissa kuin arkisissa hetkissä.
Löytyisikö näillä elämään punainen lanka? En tiedä, mutta kovasti toivon, sillä tuntuu kuin olisin näine ajatuksineni jonkin aivan uuden äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähän päivääni kommentilla! :)