Paperiasioidensa sotkeminen tyylillä, osa 1

Oon saanut paperini oikeen urakalla solmuun. No, nyt alkaa asiat taas selvitä, joten voin vähän keveämmin mielin kertoa sekoiluista.

Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä, sarjassamme Paperiasioidensa sotkeminen tyylillä ensimmäisenä osana on asunnon ostaminen, eli lainhuuto ja varainsiirtovero.

Niin, meillehän jauhettiin jo kaupantekovaiheessa, että nuo asiat pitää hoitaa kuntoon eräpäivään mennessä tai tulee isoja korkoja ja paljon ongelmia. Aikomuksena olikin hoitaa asia pikimmiten.

Puoli vuotta vierähti kuin siivillä, koitti eräpäivää edeltävä viimeinen arkipäivä.

Niin, minkä eräpäivä?

Luulin tietysti, että varainsiirtoveron maksamisen. Kuulemma läpihuutojuttu, se vero, ensiasunnon ostajan ei sitä tarvitsisi maksaa. Avomieheni maksoi osansa ajallaan. Kaikki lainhuudot ja muut olin jo ihan unohtanutkin.

Mutta hei, asiahan ei ollutkaan niin yksinkertainen! Suomessa onkin lakipykälillä määrätty, millainen ensiasuntosi saa olla. Meillä meni rajojen yli että paukkui, hehtaarit nimittäin. Kai minä olin sen asiankin joskus selvittänyt mutta unohtanut. Ja eräpäivänä sitten rupesin laskeskelemaan ja maksoinkin veron siitä osuudesta kauppahintaa, joka meni rajasta yli. Kaikki lainhuudot ja muut olin jo ihan unohtanutkin.

Niin hetkinen, se todellinen tärkeä juttuhan olikin lainhuuto! Verot nyt aina voi maksaa myöhässä korkojen kera, mutta lainhuuto ei saa myöhästyä.

Eräpäivä osui sunnuntaille, joten siitä vaan äkkiä perjantaina lainhuutoa pyytämään. Avopuoliso selvitti netistä, että asiakirjat voi skannata ja lähettää sähköpostilla. Mutta, vielä oli yksi mutta! Kirsikkana kakun päällä tajusin, papereissa lukevan, että lainhuudon liitteeksi pitää liittää verottajalta lausunto veron suuruudesta ja ensiasunnon ostajan vapautuksesta varainsiirtoverosta. Siis mikä hiton lausunto!!! Vero on joka neuvontasivulla mainittu "oma-aloitteseksi veroksi", suomeksi sanottuna siis menet vaan ja maksat. Ja nyt joku lausunto pitäis pyytää!

Alkoi jo ihan polvet tutista, paljonko tässä loppujen lopuksi joutuu maksamaan. Että kun ollaan täällä kaava-alueen ulkopuolella, mitä jos katsovatkin ettei tuo metsäpala ja peltopala voi kuulua piha-alueeseen eikä siten olisi asunnoksi laskettavan alueen piirissä… Koska osaanhan minä nyt itsekin laskea, mikä veron suuruus on siltä yli menevältä osuudelta, mihin sitä lausuntoa tarvittaisiin jos ei tähän liity jotain kiemuraisempaa?

Sukulainen, joka työskentelee maanmittauslaitoksella, rauhoitteli että lainhuuto jää pöydälle odottamaan kunnes tarvittavat liitteet ovat saapuneet, mutta kun ne on saatu, tulee lainhuutoon päivämääräksi se päivä, joka lainhuuto jätettiin. Ei hätää siis.

Lisäjännitystä toivat yrityssotkuni. Mun asioiden kannalta pitäis näkyä verottajalle, ettei vaan ole mitään verorästejä. No, ennen tuota lausuntoa pelkäsin, että varainsiirtoveroa saattaisi näkyä verorästinä, joten yrityksen paperisotkujen hoitaminen tuntui vaikealta.

Tänään sitten sain käteeni verottajan lausunnon. Tosin se oli ilmeisesti jo saapunut eilen, avomies toi sen tuon loppumatkan. Oli potkukelkkaillut hiekkatietä naapuriin ja löytänyt kuoren lumisesta maasta, keskeltä tietä. Dippadui. Illalla hain postin, minäkin potkukelkkaillen, enkä ilmeisesti oikein pitänyt siitä postista huolta, tippui yksi kuori kyydistä. Avasin kurttuisen ja kostean kuoren, ja siellä se lausunto oli vahingoittumattomana. Leimasta ei olleet edes musteet levinneet, ei tekstistäkään. Hyvää mustetta verottajalla, hyvää paperia.

Lausunnon mukaan varainsiirtoveron suuruus on tismalleen se sama, jonka eräpäivänä maksoinkin. Eli ei enää huolta siitä. Kaiken kukkuraksi me oltiin jo aikaa sitten saatu sähköpostiin päätös lainhuudosta ilman, että edes toimitin koko lausuntoa!

Niin että mikä aadeehoodee, ei mulla vaan… Kaikki ookoo, kaikki jees, homma hoituu, mitään ei huku, mitään ei tuhoudu, kaikki ajallaan, uujea!