maanantai 21. elokuuta 2017

Masennusta ja soljuvuuden etsintää

Öinen kirjoitukseni auttoi hetkeksi.

Kuitenkin tänään iski masennus.

Univelka sekoitti ajatukset, vaikea oli tehdä mitään. Suorastaan paniikinomaista sinkoilua ajatuksissani. Pakko kuitenkin oli sinnikkäästi pysyä hereillä aikaisesta herätyksestä huolimatta, pakko yrittää tehdä seuraavia asioita.

Väsyneenä kylläkin on impulsiivisuutta normaalia enemmän, sen voimalla soitin kaksi puhelua ja vastasin kolmanteen.

Tehtävien hoitamisessa vaan on se lannistavuus, etteivät ne katoa listoilta kokonaan kovin helpolla, ne kun ovat yleensä itsessään pieniä projekteja. Järkäleen vieräytys viimeisillä voimilla ei tarkoita, etteikö huomennakin pitäisi vieräyttää samaa järkälettä huomisen viimeisillä voimilla!

Yhteydenotosta asiakkaaseen seuraa suunnittelua, harjoittelua, opetusta, keikkailua, laskutusta.

Kotipihan projektit eivät valmistu kertarysäyksellä, kuten helposti kuvittelisi, vaan esimerkiksi mullan haku peräkärryllä saattaa tapahtua eri päivänä kuin varsinainen penkin teko ja istuttaminen. Viinimarjojen sulattaminen alkaa eri päivänä kuin varsinainen viinin teko on.

Työasioita jarruttaa usein se, että minun pitäisi määritellä oma palkkioni. Olisi huomioitava yleinen palkkiotaso ja se, että asiakkaan kuvitelma palkkiosta on yleensä aivan toinen kuin mikä todellisuudessa olisi asianmukaista. Pätee sekä keikkoihin että opetukseen. Entä kuinka tulisi suhtautua tarjouksiin, joissa palkkion osana on jokin diili, esimerkiksi oikeus käyttää tiloja joskus toiste veloituksetta omaa konserttiaan varten?

Lasten harrastukset eivät nykyään saisi maksaa euroakaan, välillä tuntuu siltä. On niin paljon hyväntekeväisyyttä ja valtion tukia. Ihmiset eivät ymmärrä, ettei ihan kaikki kuitenkaan niiden avulla pyöri. (Onneksi minulla kuitenkin on sellainen maine ja sellaista osaamista, mistä halutaan maksaakin...)

Ahdistaisi paljon vähemmän, jos luottamukseni itseeni ja tehtävänhallintaani olisi suurempi. On vain vaikea luottaa, jos oman luottamuksensa on rikkonut niin monesti. Olo olisi aivan eri, jos tietäisin tänään aloitettujen projektien jatkuvan huomenna, ja jos tietäisin tänään olevan voimaa ja aikaa ja kykyä jatkaa sitä, mikä on eilen aloitettu.

Hopeareunusta kai on pakko etsiä tästäkin.

Masennus hetkellisenä tunteena auttaa ymmärtämään toisia, jotka kokevat niin pitkiä aikoja kerrallaan. Muistaa, ettei toisia auta, vaikka mitä typeriä vinkkejään jakaisi, sillä masennus on puhtaasti fiiliskysymys. Ainakin minulle.

Rohkaisevaa on, että joitakin loogisuutta olen huomaavinani. Että ne ovat nämä muutamat viime päivien lykkääntymiset ja pienet epäonnistumiset, jotka tämän aiheuttivat yhdessä univelan kanssa.

Omilla toimillani voin jonkin verran vaikuttaa.

Ehkä masentunut olo tosiaankin johtui vajaista yöunista ja sen seurauksena vedetyistä kahviövereistä, liian vähäisestä aamupalastakin. Ja väsymyksen aiheuttamasta herkästä mielentilasta, jossa tökerön tuntuinen asiakas puhelimessa saa mielen matalaksi pitkäksi aikaa. Ehkä huonoa oloani lisäsi muutamasta aamutoimesta lipsahtaminen, jotka olivat tähän asti rullanneet hyvin monta päivää.

Vaikka negatiivisiin tunteisiin liittyy kauhun hetkiä ja epävarmuutta (mitä, jos tämä tunne tulee uudelleen juuri sinä ensi kuun täysimpänä työpäivänä tai juuri jonkin merkittävän keikan alla), minä tiedän tämän olevan ohimenevää.

Niin kuin tänäänkin. Vahvin piikki kestää joitakin tunteja, sen perusteella ei voi leimata koko elämäänsä, ei edes viikkoa tai päivää.

Kaiken järjen mukaan minusta ei siis enää huomenna tähän samaan aikaan tunnu tältä samalta. Ehkä ahdistaa ja stressaa, mutta tuskin sentään masentaa!

Tunteitaan kannattaisi seurata samaan tapaan kuin moni seuraa käveltyjä kilometrejä ja kulutustaan. Asiat eivät välttämättä olekaan niin huonosti kuin kuvittelemme. Ehkä ei olekaan "kaikki masentavaa ja menee pieleen", vaan yhtenä päivänä yhdellä viikolla tunnin ajan sellainen tunne.

Monesti vahva negatiivinen tunne kestää vain minuutteja. Sen jälkeen elämä jatkuu.

Pyöritän näitä listasysteemejäni, en päästä asioita valumaan seulasta läpi. Katson tehtävänhallintaan liittyviä videoita, vaikka se lykkäämistä ja asioiden välttelyä samalla onkin. Kikkoja riittää, ja niitä testailen. Jonain päivänä minä vielä voin luottaa asioiden rullaamiseen omalla painollaan.

Plussia siis tähänkin postaukseen:
+ Huonot fiilikseni useimmiten menevät ohi. (Jos eivät mene, niin moniin akuutteihin tilanteisiin minun on mahdollista saada luotettava sijainenkin, ammattitaitoinen siskoni nimittäin. Ei töiden tarvitse jäädä rästiin ja minun harteilleni, joku toinenkin voi ne tehdä tarvittaessa.)
+ Oma pieni joka-aamuinen liikuntarutiinini toimii toistaiseksi. Mikä tahansa muukin rutiini on siis mahdollista rakentaa! Tehtävä-, ideankaappaus- ja muiden listojeni toimintaan voi ehkä jo parin vuoden sisällä alkaa luottaa!

Valoa synkkeneviin ajatuksiini

Mikään ei ole niin hyvää lääkettä murheisiin kuin pieni vertaileva tutkailu.

Otetaanpa katse noin vuoden taa.

Viime elokuussa ostimme tämän mökkerön. Muuttokuormia ajettiin syksyllä 2016 useita.
+ Aikaa, rahaa ja voimia säästyy tänä syksynä muuttokuormilta. Suorastaan kokonaisia työpäiviä.

Yliopiston alku takkuili siksikin, että olin päättänyt panostaa kotioloihin ja haeskelin avokin kanssa käytettynä ostettuja huonekaluja milloin mistäkin. Nyt on remonttikin, ei tänne keskelle tarvita enempää kamaa.
+ Aikaa, rahaa ja voimia säästyy huonekalujen hankinnastakin.
+ Uskon pystyväni panostamaan yhteisiin asioihin, onnistuinhan siinä edes vähän viime vuonnakin.

Viime elokuussa minulta taisi jäädä koko mökkireissu väliin.
+ Tänä vuonna kerkisin jopa mökille, ja siellä jopa opiskelin hieman!

Syy mökkireissun skippaamiseen viime vuonna oli kirjanpidon kanssa härvääminen. Nyt minulla on kirjanpitäjä.
+ Ei enää yliuppoutumista paperikasoihini!

Kirjanpitäjä ja yksi "apuneitonen" auttoivat minua selvittelemään kaikennäköisiä sotkujani kevään -17 aikana.
+ Ensi keväällekin aikaa on säästynyt, kun viime kevääseen vertaa.

Vuosi sitten en ollut elo-syyskuun taitteessa edes Suomessa.
+ Tänä syksynä olen Suomessa lukuvuoden alkaessa, joten teoriassa on mahdollista saada opetukset ja omat opinnotkin alkamaan normaalisti!

Viime elokuussa tehtävälistani eivät toimineet eikä minulla jostain syystä ollut kunnollista kalenteriakaan kuukausiin.
+ Minulla on muistikirjoja tehtävänhallinnan avuksi, ja olen jopa onnistunut seuraamaan liikuntasuorituksiani, lounasaikojani, kulutustani yms. jonin verran. Kalenterikin on (kunhan löydän sen, viidettä päivää hukassa). Lisäksi minulla on elämäni ensimmäinen kunnollinen budjetti taulukko-ohjelmassa, ja olen pysynyt hommassa kiinni kolme kuukautta!

Viime syksynä edelleen lupailin katteettomia lupauksia. Olen ymmärtänyt ja oppinut, miten ensiarvoisen tärkeää on vältellä mitään lupailuja, vaikka kuinka pitäisin 100% varmana niiden toteutumista.
+ Tänä syksynä arvelen, että selviän henkisesti helpommalla monista työtehtävistä.

Viime syksynä olin monennäköisten ongelmien kanssa melko yksin.
+ Tänä syksynä tuntisuunnittelussa auttaa samalla alalla oleva siskoni. Palkkiota vastaan, tietysti. Yleistä asioiden sujumista avittaa "apuneitonen". Naapuriapu pelaa, koulujuttuihin olen löytänyt keneltä kysyä yms. Opintotoimistoonkin on vihdoin viimein kontaktit suht koht kunnossa.

Paikkakunnan vaihtuessa on aina vaikea hoitaa autoon liittyviä asioita.
+ Lähiseudulta on löytynyt pari eri korjaamoa joihin uskallan soittaa ja katsastusasema jolla käydä.

Syksyllä -16 rahaa paloi kalliisiin matkalippuihin. Opiskelijakortin sain vasta tammikuussa, ja siihen tarran.
+ Haastetta opiskelijahintojen saamisessa on puolet vähemmän, tarvitsen vain tarran. Vanhakin käynee vielä näin lukuvuoden aluksi.

Päättäminen oli vaikeaa, matkalippujen osto yms., kun pidemmät reissut kyseessä.
+ Teen edelleen kauemmas työreissuja, mutta nyt on jo tarjouksesta ostettu sarjalippu, jolla pääsen muutaman kuukauden harvat reissut turhia miettimättä. Tarkoitan, että ainakin kulkuväline on nyt valittuna, yksi päätettävä asia vähemmän siis...

Hyvin paljon uutta tapahtui kerralla syksyllä -16.
+ Moni alku toistuu. Yliopisto, soitto-oppilaat ja muut systeemit vain ovat tällä kertaa tutumpia. Myös naapurit.

+ Kaikenkaikkiaan luulisi härväystä ja ajan ja rahan tuhlausta olevan vähemmän, työ-, opiskelu- ja kotipäiviä enemmän. Toivon kovasti parempaa tasapainoa elämän osa-alueiden välille, ja siihen pyrin parhaan taitoni mukaan, meni syteen tai saveen.

Jatkanpa listaa joskus toiste. Nyt alkaa viimein väsyttää, jospa uni viimein tulisi.

maanantai 7. elokuuta 2017

Rahahuolia

Olin kahden vaiheilla nukkuako vai kirjoittaa. Valitsin kirjoittamisen.

Olen ollut aina säästäväinen ja mielestäni pääosin järkevä rahankäytössäni. Nyt on kuitenkin tultu tilanteeseen, jossa jonkinlaista talouden korjausliikettä tarvitaan.

Tilanteen taustalla on
- Tulojeni putoaminen kolmasosaan kesän ajaksi. Suunnitelmissa oli järjestää ties mitä kesäkursseja, mutta enhän järjestänyt.
- Uudet kulut kuten kirjanpitäjä ja asuntolaina, kiinteistövero ym.
- Viime vuonna maksoin jo alkuvuodesta kaikki eläkemaksut ja puhelinlaskutkin loppuvuodeksi yhdellä kertaa säästettyäni niihin edellisen vuoden lopussa. Siinä pääsi vähän unohtumaan, että tavallisesti tilillä pitää pitää puskuria kuukausittaisia laskuja varten...
- Liika rahankäyttö tammi-helmikuussa heijastuu vielä tännekin.
- Epämääräiset pelot joihinkin raha-asioihin liittyen, esim. ilmeiseti joudun palauttamaan opintotukia 4 kk:lta. Kun vaan tietäisi, jatkaisevatko maksun näin syksyltä vai tuleeko palautus ajankohtaiseksi myöhemmin.
- Remontoinnin tarve. Harvinaisen epäonnistunut olo kyllä, jos ei saada mitään koko kesänä aikaan, ja vieläpä siksi että rahaa ei ole, vaikka ihan hyvin olisi voinut olla!

Käyttämäni ja suunnittelemani taktiikat:

1) Armoton pihistely. Haaveilemiani koulutarvikkeita en hanki, koska en tarvitse oikeasti. Mitään muitakaan tarvikkeita en nyt voi ostaa. Kuukausia olen kuolannut yksien piirustustussien perään, mutta on vaan kerta toisensa jälkeen hillittävä. Nyt olisi vielä -20% alekin niihin, ja toisessa nettikaupassa toisiin kyniin -15 %! Ei auta, vaikka kuinka selittelen, että niitä piirustuksia voisi sitten myydäkin, ja ties mikä joulukorttimaakari minusta voisi vielä kehkeytyä.

2) Opintolaina. Paloi jo kaikennäköisiin laskuihin, koko syyslukukauden satsi.

3) Vakuutusten maksuerien lisääminen, ettei tarvitsisi nyt yhdessä kuussa maksaa kaikkia vakuutuksia kerralla niin kuin olen ennen tehnyt. Lisäksi päällekkäisyyksien poistaminen ja mahdollinen kilpailutus. Käyttämättömänä seisovan kakkosauton vakuutuksen lopetus. (Ei vaan mitenkään etene tämä! Sovittuna soittoaikana eivät soita, muina aikoina taas minä en vastaa...)

4) Jaksaa jaksaa -meininki. Keikkoja tehdään, opetuksista pidetään kiinni. Opintoja sen verran, että voisi luottaa opintotuen juoksevan ainakin keväällä taas.

5) Opiskelija-asuntoasian selvittely. Jos saisin opintoluolan ja siihen tuet, voisin hyödyntää tilaa myös työasioissa. Loppujen lopuksi voisi tehdä rahatilanteelle hyvää, vaikka ensivaikutelmana kuulostaa menoerältä. Vähemmän bensakuluja ja bussikuluja kuiteniin, jos on missä yöpyä yliopiston lähellä.

6) Vähemmän epämääräistä ilmaista muiden auttelua. Sorrun tähän niin usein! Vie voimia työltä, ja väsyneenä rahaakin on vaikea muistaa käyttää hyvin.

7) Ilmaiset ja puoli-ilmaiset ruoat kuten marjat ja sienet metsästä ja puutarhasta, oman puutarhan muut antimet. Kaurapuurot ym.

8) Lupausten hillitseminen. Ei enää mitään yrityksen hankintoja lupaamalla kenellekään yhtään mitään! Olen nyt joutunut kohtaamaan tilanteita, joissa olen kevättalvella luvannut, että syksyn sesonkiin hankkisin sitä ja tätä, kun varmaan silloin olisi rahaa. Niin vissiin... No, toisaalta aivan lukkoon ei onneksi mitään oltu lyöty! Ahdistavaa, miten sitä aina lipsuukin... Myös siskon palkkaaminen oli lupaus, eipä se paljoa töitä kerinnyt tekemään, mutta hyödyllistä kyllä se mitä teki.

9) Myynti. Teoriassa saattaisin saada myytyä yritykseni kalustoa muutamalla tuhannella eurolla, mutta oikeasti en raskisi luopua kyllä yhtään mistään. Liian rankan tuntuinen päätös, mitä myisin, enkä koe aikaa olevan kaupantekoon.

10) Pienet lisätienestit. Ikkunanpesua tutuilla jne.

11) Mainostus, en ole täällä paikkakunnalla mainostanut opetuspalvelujani, koska olen ollut epävarma omasta jaksamisestani. Siis että mahtuuko enempää oppilaita, kun on koti ja opinnotkin elämässä. Toisaalta lisätienestit avokillekin olisivat tervetulleita, hänen toimintansa mainostamista olisi syytä taas harkita. On se aika, kun ihmiset valitsevat harrastuksiaan syksyksi ja koko vuodeksi, joten tilanne olisi otollinen. (Toisaalta on aina vaarallista sitoutua uusiin juttuihin, ylityöllistämisellä olen ennenkin saanut omassa elämässäni paljon tuhoa aikaan.)

12) Varmistelu. Otettava yhteyttä kaikkiin paikkoihin, joiden kanssa keväällä oli puhe, että opettaisin heillä kursseja. Kyseltävä kouluilta, voiko heidän tilojaan käyttää, ym.

13) Mahdolliset rahalliset tuet yhteiskunnalta keskittymishäiriön aiheuttamiin kuluihin. (Ei ole vaan ollut pokkaa hakea tähän mennessä mitään sellaista, vaikka oikeus olisi saada selvitys, mihin kuluihin mitään voi saada.)

14) Karhuaminen. Kaikki asiakkaat eivät muista maksaa ajallaan, sinänsä ei haittaisi, jos vaan itse muistaisin karhuta heti.

15) Odottaminen. Säännöllistä tuloa minulla on, tilanne tasapainottunee kunhan aika vain kuluu. Näin väittää ainakin budjettini taulukko-ohjelmassa.

Epätoivo meinaa kyllä iskeä. Rahatilanteen epäselvyys kieltämättä aika paljon laskee fiilistä kotona juuri nyt. Ei auta, eteenpäin on mentävä. Positiivisiakin puolia on, pitäisi vaan muistaa ne useammin. Kulutusluottoa ei ole eikä mitään sellaista. Luottokortti tietysti polttelisi, mutta annoin sen onneksi avokin huomaan tuossa jokin aika sitten... Pitäisi pistää kahtia koko kapistus, ennen en sitä mihinkään tarvinnut ja nyt, kun houkuttaisi, ovat kortin korot pilvissä.

Hyvää alkuviikkoa kaikillen, koitetaan pysyä pinnalla!